Ajattelin nytten tyhjentää blogin vanhoista blogiteksteistä, koska ne ovat minun mielestäni suhteellisen turhia, huonosti kirjoitettuja ja aiheet ovat tuulesta temmattuja. Mites mulla nyt oikeen meneekään. No, omasta mielestäni ihan suhteellisen hyvin. Kaveria näin tiistaina, pääsi ekalle lomalle intistä. Näin sitä viimeksi joskus joulukuun alussa, kun menin käymään hänen luona Pyhäsalmessa. Oli tosi kiva nähdä häntä pitkästä aikaa, ikäväki alko jo olla hänen juttujaan.
Enää ei ole tullut niitä kamalia ahdistus/itkukohtauksia niin paljoa, joten mielestäni se on hyvä juttu. Ja varmaan monen muunkin mielestä. Masennuslääkityksen ansiosta mieliala on kohentunut suhteellisen vähän. Mietitään, että kumminkin olen syönyt niitä vasta kohta kaksi kuukautta. Kuitenkin sen verran paljon, että pystyn olemaan iloinen, mutta saa nähdä miten käy, kun alle kahden viikon päästä pitää kouluun palata. Pelottaa ajatus, mutta onneksi näkee taas luokkalaisia ja kavereita TOP-jakson jälkeen.
Hiukseni on tällä hetkellä punaiset ja tykkään tästä väristä suunnattomasti edelleen. Maanantaina 30.1 on kampaaja ja leikkaan hiukset lyhyeksi. Kerroin edellisessä blogimerkinnässä miten aijon leikata, mutta toistetaan se jos joku ei muista. Leikkaan oikean sivun siiliksi, takaa todella lyhyet hiukset ja vasemmalle sivulle pidemmät hiukset, 2cm korvan alle. Mielestäni se on todella radikaali muutos, mutta se ei haittaa. Haluan tehdä jotain radikaalia.
Naamasta sen verran että olen syönyt akne-lääkkeitä nyt kans parisen kuukautta ja naama näyttää jo suhteellisen hyvältä. Naaman, silmien ja huulien kuivuminen on ollut täyttä tuskaa. Jouduin jopa vähentämään lääkitystä liian suuren kokonaiskolesteroliarvon takia, joka oli viimesimmissä verikokeissa 7,4 kun alottaessa akne-lääkitystä se oli 6,6. Tuo suurempi luku varmaankin johtuu siitä, kun aamulla vahingossa yhden näkkileivän kerkesin syödä, kunnes sitten tajusin, että hetkonen minullahan on tänään verikoe, hups. Ensiviikon perjantaina eli 3.2 on taas verikoe ja saa nyt nähdä mitä verikoe näyttää.
Tällä hetkellä olen suhteellisen tyytyväinen elämääni, vaikka se aina ei niin hyvää olekkaan. Yleensä elämä tuntuu siltä kuin kaikki menisi ihan mullinmallin ja tuntuu siltä kuin olisi vuoristoradassa, joka menee 100km/h ilman turvakaaria.
Tykkään kumminkin kirjoitella blogia ja nyt olen tyytyväinen ulkoasuun. Se on mielestäni selkeä, kivan näköinen ja jutut löytää helposti.
Kuva: we♥it
