Itseinho ja oma riittämättömyys

Tuossa kävellessäni poikaystäväni luota, minulla alkoi kirjoitussuoni sykkiä. Mieltä painavasta asiasta tosin. Tuossa jokin aika sitten katsoessani Sopranos nimistä TV-sarjaa, dvd-boksilta tottakai, niin mieleeni tuli eräs asia. En tiedä oletteko kyseistä sarjaa koskaan seuranneet, mutta sarja on todella, seksistinen, todella paljon strippareita ja huoria, ihan sama. Katsoin tätä sarjaa tottakai poikaystäväni kanssa. Yhdessä kohtaa tunsin jotain ihmeellistä, vähän kuin piston sydämessäni, tajusin että olin kateellinen. Kateellinen. Mistä? Ehkäpä siitä, että katsoin sarjaa poikaystäväni kanssa, jossa 10min välein tulee strippibaarikohtauksia, joissa hyvin timmit, laihat ja hyvätissiset naiset keimailevat. Tunsin pistoksen siitä, että entä jos minunkin täytyisi olla sellainen.

Olen aina kadehtinut kaikkia laihoja ihmisiä. Ne kun pysyvät laihoina tekemättä mitään. Aina. Itse olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän "läski, lihava, ihrakasa". Siitähän minua jo eskari-ikäisenä nimiteltiin. Myös rumuudesta olen saanut kuulla vaikka mitä. Aina silloin, kun olin n. 12-13v, olin lihava vaikka olin normaalipainossa silti. Silloin tottakai painoin vähemmän, n. 60-62kg ja olin 167cm pitkä. Kun tuli 7-8lk. kesä ja syksy, lihoin yhden puolen vuoden aikana 20kg. 20 vitun kiloa. Nykyään painoni on vaan lisääntynyt ja lisääntynyt. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olen 1,5v aikana lihonut n. 5kg entisestään. Tai sen jälkeen kun muutin omaan asuntoon. Mutta nyt, kun pituutta on 175cm ja paino huitelee lähemmäs 90kg, niin minua itseänikin ärsyttää. Vituttaa, vihastuttaa, nolottaa ja ties mitä. Jopa oma poikaystäväni sanoi kerran, että olisi tuossa ainakin 10kg varaa pudottaa. 

Itsetuntoni on aina ollut heikko. Aina. Rakastan hyvää ruokaa ja en voi sille mitään. Joudun seuraamaan joka vitun ikistä murusta ja suupalaa jonka suuhuni laitan. Välillä kun syön, minun tekisi mieli oksentaa. Tunnen huonoa omatuntoa monesti siitä jos syön jotain. Varsinkin muiden seurassa. En tiedä olenko itsekäs, mutta kadehdin muita ihmsiä. Johtuu ilmeisimmin siitä, että poikaystäväni ei kovinkaan usein sano mitään hyvää minusta, eikä kukaan muukaan kyllä ja siitä, etten saa itsetuntoani kohotettua. Minun pitäisi pudottaa ainakin 25kg, ennen kun voisin hyväksyä itseni. Muuten tykkään kyllä itsestäni ja mielestäni silmät ovat minun kaunein ominaisuus, mutta kaikessa muussa on paljon tekemistä ja muuttamista. Miksi minusta juuri piti syntyä tälläinen ei niin viehättävä otus, joka kamppailee aina huonon itsetunnon kanssa, tuntee huonoa omatuntoa syömisestään ja siitä, että yritän kaikkeni, että en olisi lihava, mutta mikään ei tepsi. Olen kateellinen kaikille niille, joilla on hyvät geenit ja hyvä aineenvaihdunta, ihan sama mitä ne syö, niin se ei näy yhtään missään. Minä taas, kamppailen ja surkuttelen omaa saamattomuuttani, sitä että en pysty tekemään itsestäni laihaa vaikka kuinka haluaisin.¨

RED TO "BLONDE"

Vähän tämmöstä tukkapäivitystä sen punaisen pehkon jälkeen. Ei siinä, ettenkö siitä olisi pitänyt, mutta blondihipiäisenä punaista saa koko ajan värjätä, juurikasvua varsinkin. Huono väri pysymään, todella. Reilun kuukauden sitä jaksoin haalistuessa katella, kunnes tein jotain ratkaisevaa. Ei suinkaan, päästäni ei ensimmäisellä kerralla tullut blondi, ei läheskään. Tässä oli tulos josta lähdin vaalentelemaan ja tottakai työttömänä kun ei niin paljoa varaa ole niin vaalensin kotona ja onnistun siinä mielestäni kampaajan veroisesti.

Yläpuolella olevassa kuvassa on aloitusväri sekä ensimmäinen värinpoisto. Sanoisinko että, ei paha, oranssi kyllä. Jotenkin nämä kuvat vääristää, ei oo oikeasti noin oranssi tai ei ollut silloin. Tämän jälkeen tein hapatteellisen vaalennuspesun (vaalennusjauhe + kehite + shampoo + kuumavesi), se ehkä vähän vaalensi tukkaa, mutta ei kuin muutaman asteen. Siitä vaiheesta minulla ei ole kuvaa, ihana lumiani sanoi sopimuksensa irti joten kaikki kuvat on siellä, vien tänään sen sitten korjuulle.

Tässä nyt sitten on tukka toisen värinpoiston jälkeen. Keltainen vieläkin, mutta se kuuluu asiaan. Tässä kohtaa vähän leikkasin latvoja ja noita hamputtuneita latvoja pois.

Tässä nyt sitten on se lopptulos. Laitoin toisen värinpoiston päälle vaalean kestovärin, joka taittoi keltaisuutta pois. Mielestäni tämä kaipaa vielä paljon hopeashampoota ja kaikkea tehohoitoja ja mömmöjä. Hieman lyhyempi tukka, mutta jotain uutta pitää aina kokeilla. Näissä viimeisissä kuvissa olen lähdössä viettämään synttäreitäni. Täytin viimeviikon perjantaina 19. Olen edelleen hyvin pahoillani etten ole tänne postannut mitään, toivottavasti asia on vielä korjattavissa.

♥: ellu

LähiTapiolan kuvakilpailu facebookissa!

LähiTapiolan facebook sivuilla on kuvakilpailu, johon hyvä ystäväni on lähettänyt tämän alapuolella olevan hellyyttävän kuvan, joten eiköhän äänestetä heidät voittoon :)

Äänestysohjeet: 

1. Klikkaa seuraavaa linkkiä: https://www.facebook.com/lahitapiola?sk=app_543562212367200

2. Tykkää LähiTapiolan facebook sivusta ylhäällä olevasta "tykkää" napista.

3. Paina kuvien yläpuolella olevaa pudotusvalikkoa ja valitse sieltä Votes

4. Klikkaa yläpuolella olevaa kuvaa ja äänestä!

Kiitän ihan toooosi paljon jos äänestätte kuvaa :)

VOI KAMALAA!!

Olen ihan aidosti pahoillani. En ole reiluun kuukauteen kerennyt tai edes jaksanut postailla mitään järkevää eikä mulla kyllä oikeastaan mitään postattavaakaan ole ollut. On ollut niin paljon kiireitä. Mutta tosiaan, jaksoin 3 viikkoa olla enian leivissä töissä ja totesin että myyntityö VARSINKAAN puhelimen välityksellä ei ole minun hommaani. Tänään sitten kävin työhaastattelussa sihti nimisessä rekrytointifirmassa ja mielestäni se vaikuttaisi positiiviselta. En ole kameraakaan kuljettanut mukana, enkä ole ottanut minkäänlaisia kuvia. En ole jaksanut tehdä oikeastaan yhtään mitään nyt tämän kuukauden aikana. Mennyt vaan pähkäillessä, työhakemuksia laittaessa ja stressatessa että mitä sitä nyt tekee.