Koulutöitä

Muistan, kun joku kysyi täällä kuukausia sitten, että voisitko näyttää meille koulussa tekemiäsi töitä. Joo, tässä teille on joitain TÄMÄN kouluvuoden töitä. Ihan siitä syystä että ykkösvuoden työt eivät niin laadukkaita ole.

Aiheena näissä bannereissa oli kainuun konservatorion esittäminen bannereiden muodossa, muusikoiden.net nettisivulle. Emme tiedä mikä valittiin. Ilmeisesti ei mikään...?

Seuraavana on tämän päivän aikaansaannoksia, rekkateippauksia :)

Anteeksi kuvien pienuus, rekkapohja oli vähän turhan pieni. Lisääkin tulee, kunhan pääsen muuttamaan niitä jpeg. muotoon.

KLIKKAA BANNEREITA NIIN NE LIIKKUU ! ;);)

Ikävä on kova

Tunne. Se jokin tunne. Joka lävistää koko kehon. Ei tarvita kuin yksi pieni asia, ja se on siinä. Jokin muisto, laulu, asia, tunne joltain ajanjaksolta. Tämä tunne on kamalin ja saa pakostakin itkemään, jos se on tullakseen. Tälläistä tunnen tällä hetkellä. Monta ihmistä kohtaan, joista en ole kuullut kuukausiin yhtään mitään. En yhtään mitään. Kaijuttimista soi Klamydian Tango Delirium. Ois ihan kiva tietää mitä ihmisille kuuluu. Enkä tohdi edes kysyä, mitä ne edes ajattelis. Se tuntuu koko kropassa, sattuu joka paikkaan. Tämä tunne on IKÄVÄ.

Ystävyys

Postauksen aiheena on ystävyys. Tämä sen takia että olen joutunut kokemaan kaikenlaista ystävieni kanssa. Ensiksi voisin sanoa, että on ystäviä joista en ole kuullut vuosiin mitään. Esimerkkinä yksi mun bestis ala-asteelta. Oltiin kuin paita ja peppu suoraa sanottuna, mutta se muutti hämeenlinnaan. Se ystävyyssuhde kariutui siihen, että se vaan poisti mun numeron ja mesen ja ei laittanu enää etanakirjeitä kuten ennen. Ei vastannut mun kirjeisiin tai mitään muutakaan. Kamalaa mutta totta.

Sitten on kavereita jotka eivät oikeasti ole kaverereita. Olen vaan yhden kaverin mukana mennyt kun häntä on kysytty sinne käymään. Mutta eiväthän ne mun kavereita ole. Tuossa vähän aikaa sitten tajusin että eiväthän se soittele mulle ja aina pitää kysyä ku ollaa menossa et "eikai haittaa jos elinaki tulee". Ei toki, nii. Tuntuuha se pahalta, vielä viime kesänä vietettiin mun synttäreitä paltaniemellä porukalla, mites seuraavat synttärit. 18v synttärit. Varmaan on parempaa tekemistä, enhä mä niille merkkaa mitää tai oo niille edes tärkee, enhä mä oo edes samanikäinen kuin he. En tiedä mistä tämä johtuu, toivottavasti mun ongelmat eivät ole siihe mitenkää vaikuttaneet, tai sitten ovat. Sitä ei voi tietää. 

Sitten ne ystävät joihin olen tutustunut netissä. Niitä on suhteellisen paljon verrattuna kasvokkain tavattuihin ystäviin. Jotkut tunsin joskus, tai luulin tuntevani. Välillä tekisi mieli kysyä että mitä kuuluu kun ei ole puhut mitään ihmisen/ihmisten kanssa melkein puoleen vuoteen. Itellä ainakin puolessa vuodessa on tapahtunut kaikkea, olisi ihan kiva tietää mitä kuuluu vaikka asuu ihan toisessa päässä suomea. Se on vaan niin vaikea alottaa keskustelua facebookissa, koska ei voi koskaa tietää mitä toinen ajattelee et miks tuo nyt puhuu. Parista on tullut lyhyessäkin ajassa tärkeitä ja hyviä ystäviä. Toinen on käynyt suunnillee samat asiat läpi ku minä, ehkä ensimmäinen ihminen joka ymmärtää mua. Toinen vaan sitten on niin ihana ja ymmärtävä että siitä vois ehkä tullakki jotai enemmän. Ei kumminkaa kiirehditä asioiden edelle.

Sitten ne ystävät jotka olen menettänyt. En nyt tarkoita että ne olisivat kuolleet, mutta siis sillä tavalla että niin paha riita että sitä ei voi sopia. Pahalta tuntuu, että olen tässä puolen vuoden aikana menettänyt niin monta ystävää jonkun ihmeen takia. Tuntuu että ihmiset välttelee mua, ei halua tavata. Jos kysyy että millon nähdään, sasnotaan että "en tiijä :o". Mut on jätetty yksin. Pahalta tuntuu myös se, että yksi joskus tosi hyvä ystävä suuttu mulle, kun en osannu muotoilla asiaa oikein, loukkaamatta häntä. Toivoisin vaan että ajassa pääsisi taaksepäin ja saisin sanat sanomattomaksi. Viime syksynä. Syyskuun lopussa. Menetin samana päivänä hyvän ystävän ja silloisen poikaystävän. Ei voi pahemmin käydä. Sitten mä en jaksanu mennä kouluun mutta pakko oli, oli pakko saada tehtyä flash-kurssin lopputyö. Koko koulupäivä 8-11.30 oli pelkkää itkemistä.

Kirjoitin tämän tekstin ilman nimiä, mutta jos ihmiset lukevat tämän, kyllä he tunnistavat itsensä tekstistä.
Kiitoksia, 10 lukijaa täynnä :) eihän se paljoa ole mutta koko ajan kasvaa, miettien sitä että olen pitänyt blogia heinäkuun lopusta vasta :)

We said to each other that we'll be friends forever...

Fiiliksiä

Tässä koulussa datistellaan 2,5h hypyllä. Tänään oli ensin englantia, saatiin tietää että maanantaina on sanakoe. Voivoi. Ihan hyvin meni puhuminen ja tekstin kääntäminen englannista suomeksi, yleensä en ole näin paljon jaksanut panostaa joihinki reaaliaineisiin. Eiväthän ne koskaan ole olleet mun vahvimipa oppiaineita. Kaikista reaaliaineista tämän ammattikoulun aikana olen saanut kakkosen eli "hyvän" 1-3:n arviointitaulukolla. Englannin ensimmäisestä kurssista sain 1, koska en jaksanut panostaa. Olin tuona syksynä masentunut, väsynyt, elämäniloni menettänyt, en jaksanut pitää huonettani kunnossa. Ainut asia joka sai minut tulemaan kouluun oli ammatin saaminen. Olinhan aina 7 luokasta asti halunnut media-assistentiksi.

Kerrompas teille nyt tässä tästä viikosta. Maanantaina kouluun. Ensin oli taas perinteisesti englantia. Tunti meni ihan hyvin. Sen jälkeen meillä alkoi JOOMLA! kurssi taas jälleen kerran. Julkaisujärjestelmä. Olin n. tunnin poissa tunnilta ja jäin ihan jälkeen. Kävelin 1km turhaan lehtikankaan hammashoitolalle, koska kotiin tuli lappu, että joo sulla on aika 13.2...... blaablaa ja kun sinne menin, missään tietokoneella mitään aikaa ei ollut. Vittumaista tollanen turhaan hammaslääkäriin lähettäminen kun ei ole edes mitään aikaa. Noh, kävelin sitten takaisin koululle ja takaisin joomla-tunnille. Ärsyttävää. Ensimmäiset terveystiedon tunnit olivat 14.00-15.30. Pitäisi sillekkin kurssille tehdä joku oppimispäiväkirja. Vittujee.  Sitten kotiin, olin kotona ja möllötin telkkaria, mitäs muutakaan. Joskus kuuden aikoihin sitten aloin pelaamaan TheSims3:sta, ihan huippu peli. Ilta meni sitten siinä ja juttelin sitten vielä timpan kanssa puhelimessa ennen kun nukkumaan menin.

Tiistaina kouluun, taas. Meillä oli ensin tuotekuvausta. Oli aivan ihanaa sekoilla. Aivan huippua. Sitten 12 aikaan meillä alkoi "kestävänkehityksen iltapäivä ja pullakahvit". Jeejee. Sitten 2 aikaan alkoi ensimmäinen "taide ja kulttuuri" tunti. Oli kiva tunti kyllä. Sitten linkulla kaupunkiin, kotiin, datis, salkkarit, puhelu timpan kanssa ja nukkumaa. Perus päivä.

Keksiviikko oli samankaltainen kuin edellistenkin. Alettii suunnittelemaan kulttuurialan pakettiautoon teippauksia, hitto että meni kauan tajuta miten ne pitää asetella ne kuviot siihe autoon. Clippingmaskeja ja copy pastettamista aika paljo.. Koko päivä sitten oli tätä ja taas kotiin, ja samaa rataa jatkuu kuin edellisetkin päivät.

Torstai ja tämä päivä ilmeisestä samoissa meiningeissä mennään. Tänää oli tosiaa enkkua ja nyt se 2,5h hyppy. Klo 12 sitten alkaa se taide ja kulttuuri tunti, päästään ilmeisesti tekemään LUOLAMAALAUKSIA...... paperille. Mutta noh, veikkaisin että se kivaa on. En kyllä osaa piirtää ollenkaa että en sitte tiijä.

Viikonlopullekkaan ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Neuloessa ja datistellessa ja telkkua möllöttäessä viikonloppu menee.

Yhdestä asiasta voin sanoa vaan ja ainoastaan positiivista. Se on se, että koulussa mua ei enää ahista. Ei ahista ihmismassa, ei oo vaikeeta puhua, ei ahista olla esim, meijän luokkalaisten kanssa. Ei ahista tulla kouluun, ei ahista mikään. Ehkä tästä ollaan parantumassa. Hyvin oli eilen, mummi valitti mulle huoneen siivoomisesta ja siitä että mun pitäisi piristyä, nukunkoha mä tarpeeksi. Tokaisin sille puhelimessa, että se johtuu masennuksesta. Tälläistä tänään, morjens.

KUVAT: we♥it

Piercings

Ajattelin tällein lauantain kunnaiksi tehdä teille korupostauksen. Koruja ja lävistyksiä muta kyllä löytyy, se on varmaa. Ja lisää haaveilen joskus vielä ottavani. Lävistyksistä puheenollen, ensimmäisen lävistyksen otin kun olin juuri täyttänyt 14. Se oli kulmakoru. Ei sattunu melkeen yhtään, nipisti vähäsen. Mutta sen jouduin ottamaan pois 2010 huhtikuussa. Se kasvoi pahasti ulos, haaveilen kumminkin sen takaisin ottamista. Nyt teille vähän ensimakua minulla olevista lävistyksistä:

Huulikoru. Otettu syyskuussa 2011

Septum. Otettu elokuussa 2010

Kielikoru. Otettu tammikuussa 2009

Rusto ja 10mm venytys. Rusto otettu elokuussa 2009 ja venytys aloitettu venyttämään maaliskuussa 2010.

10mm venytys

Siinä on pari kuvaa. Mikään noista lävistyksistä ei sattunut mitenkään kauhean paljon, kielikoru sattu kaikkein vähiten. Kaikkein eniten sattui septum, miettikää että se menee tuon nenän väliseinämän läpi, ei sen kovan ruston, vaan sen ruston alapuolella olevan "kudoksen" läpi. Jos mitataan asteikolla 1-10, kyllä se kipu jotain 9 luokkaa oli. Sitten varmaan tulee rusto, se sattu aika paljon, mutta vähemmän kuin septum. Sen jälkeen tietenkin tulee kulma ja huuli, viimeisenä kieli, koska kieli ei sattunu melkeen yhtään. Kaikilla ihmisillä on oma kipukynnys, valitettavasti minulla on aika korkee kipukynnys. Nyt ajattelin sitten laittaa kuvia mun koruista, lävistyskoruista ja venytyksistä.

Vasemmalta oikeelle: 4mm, 5mm, 5mm, 6mm, 8mm ja 10mm

Kaulakoruja

Niittiranneke♥

Rengas, labret, 3mm x 3mm kartio ja 3mm pallo

Kaksi kielikorua ja rengas septumiin. 

Joo. Tälläsiä kaikkee mulla on... ♥ Jätä toki kommentti et mitä mieltä olit.

Uusia kuvia hiuksista

Lupasin teille pari uutta kuvaa mun hiuksista joten tässä niitä kuvia nyt sitten on.

Ihana aamuotos ekan pesun jälkeen...

Nuo kaksi keskimmäistä kuvaa, on uusimpia :)

Ajattelin huomenna/ylihuomenna tehdä LÄVISTYS/KORU postauksen :)

Käsityöblogi !!

Tein käsityöblogin, ettei tämä mun "pääblogi" täyttyisi niistä neulonta-ohjeista ja neulontakuvista, koska kaikkia ei kiinnosta käsityöt yms... JOTEN käykäähä kattomassa jos kiinnostaa! :)

http://neuloeneteenpain.blogspot.com

Hiuspostaus

Maanantaina olin jännityksen partaalla, paskat housussa melkeimpä, koska minulla oli kampaaja vuoden tauon jälkeen.Olihan se aika extempore idea leikata lyhyeksi, koska lyhyet hiukset ollu viimeksi kolmisen vuotta sitten.  Töissä ei ollut enää hommaa puoli kahden jälkeen, joten neuloin kaulahuivia siihen puoli kolmeen asti ja lähdin varttia vaille 3 linkulla kohti huuhkajanvaaraa. Olin kampaajalla jo tuntia aikaisemmin ja jouduin odottelemaan jonkun nelisenkymmentä minuuttia ennenkuin pääsin odottamaan kampaajan penkkiin. Mallina oli siis, sivusta tosi tosi tosi lyhyt, ei kumminkaan niin siili kuin aluksi, takaa kans lyhyt, pitenee vasemmalle sivulle ja päältä tosi kerroksittain. Ja minä tykkään enemmän mun hiuksista tälläsinä lyhyinä, kuin niinä muodottomina kuivaneina kikkuroina.

Ennen

Jälkeen