Ystävyys

Postauksen aiheena on ystävyys. Tämä sen takia että olen joutunut kokemaan kaikenlaista ystävieni kanssa. Ensiksi voisin sanoa, että on ystäviä joista en ole kuullut vuosiin mitään. Esimerkkinä yksi mun bestis ala-asteelta. Oltiin kuin paita ja peppu suoraa sanottuna, mutta se muutti hämeenlinnaan. Se ystävyyssuhde kariutui siihen, että se vaan poisti mun numeron ja mesen ja ei laittanu enää etanakirjeitä kuten ennen. Ei vastannut mun kirjeisiin tai mitään muutakaan. Kamalaa mutta totta.

Sitten on kavereita jotka eivät oikeasti ole kaverereita. Olen vaan yhden kaverin mukana mennyt kun häntä on kysytty sinne käymään. Mutta eiväthän ne mun kavereita ole. Tuossa vähän aikaa sitten tajusin että eiväthän se soittele mulle ja aina pitää kysyä ku ollaa menossa et "eikai haittaa jos elinaki tulee". Ei toki, nii. Tuntuuha se pahalta, vielä viime kesänä vietettiin mun synttäreitä paltaniemellä porukalla, mites seuraavat synttärit. 18v synttärit. Varmaan on parempaa tekemistä, enhä mä niille merkkaa mitää tai oo niille edes tärkee, enhä mä oo edes samanikäinen kuin he. En tiedä mistä tämä johtuu, toivottavasti mun ongelmat eivät ole siihe mitenkää vaikuttaneet, tai sitten ovat. Sitä ei voi tietää. 

Sitten ne ystävät joihin olen tutustunut netissä. Niitä on suhteellisen paljon verrattuna kasvokkain tavattuihin ystäviin. Jotkut tunsin joskus, tai luulin tuntevani. Välillä tekisi mieli kysyä että mitä kuuluu kun ei ole puhut mitään ihmisen/ihmisten kanssa melkein puoleen vuoteen. Itellä ainakin puolessa vuodessa on tapahtunut kaikkea, olisi ihan kiva tietää mitä kuuluu vaikka asuu ihan toisessa päässä suomea. Se on vaan niin vaikea alottaa keskustelua facebookissa, koska ei voi koskaa tietää mitä toinen ajattelee et miks tuo nyt puhuu. Parista on tullut lyhyessäkin ajassa tärkeitä ja hyviä ystäviä. Toinen on käynyt suunnillee samat asiat läpi ku minä, ehkä ensimmäinen ihminen joka ymmärtää mua. Toinen vaan sitten on niin ihana ja ymmärtävä että siitä vois ehkä tullakki jotai enemmän. Ei kumminkaa kiirehditä asioiden edelle.

Sitten ne ystävät jotka olen menettänyt. En nyt tarkoita että ne olisivat kuolleet, mutta siis sillä tavalla että niin paha riita että sitä ei voi sopia. Pahalta tuntuu, että olen tässä puolen vuoden aikana menettänyt niin monta ystävää jonkun ihmeen takia. Tuntuu että ihmiset välttelee mua, ei halua tavata. Jos kysyy että millon nähdään, sasnotaan että "en tiijä :o". Mut on jätetty yksin. Pahalta tuntuu myös se, että yksi joskus tosi hyvä ystävä suuttu mulle, kun en osannu muotoilla asiaa oikein, loukkaamatta häntä. Toivoisin vaan että ajassa pääsisi taaksepäin ja saisin sanat sanomattomaksi. Viime syksynä. Syyskuun lopussa. Menetin samana päivänä hyvän ystävän ja silloisen poikaystävän. Ei voi pahemmin käydä. Sitten mä en jaksanu mennä kouluun mutta pakko oli, oli pakko saada tehtyä flash-kurssin lopputyö. Koko koulupäivä 8-11.30 oli pelkkää itkemistä.

Kirjoitin tämän tekstin ilman nimiä, mutta jos ihmiset lukevat tämän, kyllä he tunnistavat itsensä tekstistä.
Kiitoksia, 10 lukijaa täynnä :) eihän se paljoa ole mutta koko ajan kasvaa, miettien sitä että olen pitänyt blogia heinäkuun lopusta vasta :)

We said to each other that we'll be friends forever...