Elämäni käännekohdat *Toivepostaus*

5 Negatiivista:

*Koulukiusaaminen* Minun kohdalla niin paljon puhuttu ja koluttu aihe. Se alkoi kun olin ainoastaan 3v ja se jatkui aina amikseen asti. Tällä hetkellä sitä ei esiinny enää missään muodossa. Ihan hyvä. Ennen ala-astetta se oli enemmän fyysistä, mutta ihmiset keksivät haukkumanimen joka seurasi aina ylä-asteelle asti. Se oli Hometarkastaja Huttunen. Ala-asteelle mennessäni se oli fyysistä sekä henkistä. Minua lyötiin, potkittiin, tönittiin, haukuttiin ja syrjittiin. Hakkaaminen loppui jossain 4lk ja haukkuminen ja vittuilu/nauraminen jatkui yläasteelle asti. Se oli kamalinta aikaa elämässäni ja en halua että kukaan sitä joutuu kokemaan.

*Ystävien menetys* Tosi rankka aihe. Onneksi jotkut ystävyyssuhteet ovat kumminkin palanneet jotenkuten takaisin, mutta jotkut sitten on jäänyt menneisyyteen. Esimerkiksi yksi kaveri, jonka kanssa minä olin bestis 6-9 vuotiaana. Hän muutti minun ollessani 4lk Hämeenlinnaan ja lopullinen yhteydenpito lakkasi kun olin 7lk. Yhden ystävyyssuhteen sain paikattua onneksi, ja siitä olen todella iloinen.

*Masennus* Seurausta koulukiusaamistaustasta. Olin jo yläasteella, kun aloin miettiä negatiivisemmin itsestäni, mielestäni olin oksettavin ja lihavin ihminen ikinä. Tahdoin olla laiha ja kaunis, mutta en. Kiusaaminen jatkui ja jatkui mutta silti kuraattori ei ilmoittanut minua minnekkään terapiaan tms. Siinä vaiheessa se masennus ei ollut näkyvää, mutta nyt on pikkasen eri juttu. Kärsin sisäisesti ja itkin joka päivä koulussa olemista ja sinne menemistä. Aloin viiltelemään itseäni 9lk lopussa ja se jatkui aina tämän vuoden puolellekkin. Kunnes sain joulukuussa masennuslääkityksen ja sen ja terapian voimin jaksan tallustella eteenpäin.

*Edellinen ero* Kans yksi syy masennukseen. Erosin edellisestä poikaystävästäni viime syyskuussa ja syy oli aivan selvä. 600km kaukosuhde ei yksinkertaisesti toimi. Olihan se kova pala ja siitä toipuessa meni kuukausi jos toinenkin. Olin niin rikki sisältä, oltiin sentää suunniteltu kaikkee ja sitte se tulee ilman varottamatta, ilman aavistamatta. Mutta nyt olen onnellisesti parisuhteessa ja minun ei tarvitse enää pelätä samanlaista, koska tiedän sen, että matti mua ihan heti ei oo jättämässä. Mutta, samalla viikolla menetin sillosen poikaystävän ja hyvän ystävän myös poikaystävän lisäksi. Sen jälkeen itkin varmaan viikon, soitin nuorisopsykiatrian poliklinikalle ja tässä sitä nyt ollaan. Hyvä minä.

*Isovanhempien kuolema* Sitä en ikinä unohda. Ukki ja mummo äidin puolelta olivat minun läheisimmät sukulaiset ja isovanhemmat. Ikävöin heitä vielä tänäkin päivänä vaikka kumpikin ovat olleet mullan alla jo puolivuosikymmentä. Mummo jaksoi aina kutoa villasukkia ja muistan, kun ukki veteli mua maitokärryissä pellolla. Käytiin aina perunakellarista hakemassa perunoita ja muistan, ku oli kevät ja siellä mummolassa oli pulkka. Ukki veteli mua pulkassa autotiellä jossa näky jo asfaltti. Toki siellä oli myös eläimiä, koira nimeltään peni oli ihana. Kissoja siellä oli pari kappaletta. Ikävä on♥

5 positiivista:

*Itsetunnon paraneminen* Se tapahtui tässä ihan vähän aikaa sitten. Tajusin, että enhän mä niin kamalalta näytä ku joskus sillo aikoja sitte omassa silmässä näytän. Toki mä olen nyt aloittanut lenkkeilyn uudestaan ja toivottavasti se nytten sitte onnistus kans. Haluaisin ainakin pari kiloo pois että olisin edes painoindeksin mukaa normaalipainonen. Mikään langanlaiha en ikinä halua olla.

*Musiikki* Se oli sillon, 2008 vuonna ku löysin sen ”paremman musiikin”. Tai no ihmisillä on musiikkimaku erilainen. Minä itse henkilökohtaisesti saan hyvää mieltä ja henkistä voimavaraa raskaasta musiikista, jossa rummut ja kitarasoolot pauhaa. Tykkään myös kyllä kuunnella herkkiäkin biisejä mutta mikään ei voita KISS:in tai vaikka AC/DC:n biisejä. Toki, tällä hetkellä kuuntelen BVB (Black Veil Brides):iä eniten, sekin sellainen glam-rock bändi. Tykkään uudesta ja vanhasta hevistä.

*Tokio Hotel* Bändi joka mahdollisti sen, että voin olla oma itseni. Löysin oman tyylini, löysin musiikin, löysin itsetuntoni. Tämä bändi muutti paljon elämässäni. Mielipiteitäni, asenteita, tyyliä, ajatusmaailmaa, ihan kaikkea. Jos en olisi löytänyt Tokio Hotelia, en välttämättä olisi omaperäinen ja persoonallinen rokkari. Kiitos♥

*Uuden poikaystävän löytäminen* Tiedän, olen aikasemminkin sanonut ainakin minut tunteville ihmisille että nyt tämä suhde kestää. Mutta eiväthän ne ikinä ole kestäneet. Kaukosuhde on maailman paskin suhde IKINÄ. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, ei kannata. Mutta tällä kertaa, ehkä olen oikeassa. Tämä suhde kestää pidempään kuin aikaisemmat. Tai, se on jo kestänyt pidempään kuin edelliset. Jippii, saavutus. No ei, olen kerrankin aidosti onnellinen tässä suhteessa ja pystyn luottaa toiseen, ennen se on ollut kauhea ongelma.

*Blogin tekeminen* Idea lähti mun kaverin ehdotuksesta perustaa blogi. Se oli jossain ehkä heinäkuussa, kun se mulle tuon sanoi. Sitten kaivoin vanhan blogin esille ja muokkailin sitä. Poistin kaikki turhat tilapäivitykset ja sillee. Voi kuinka terapeuttista blogin kirjoittaminen on, toivoisin että saisin enemmän virallisia lukijoita.