Minun ja matin tarina. Se alkoi jo viime marraskuussa. Itselläni oli suhteellisen paska elämäntilanne, enkä osannut kuvitella minkäänlaista suhdetta silloin. Olin masentunut, kävin terapiassa ja aloitin joulukuun ensimmäisinä päivinä lääkityksen.
Meidän tarina alkoi Suomi24:sessa. Kumminkin huomattiin että kumpikin on samasta kaupungista ja juteltiin sitten niitä näitä. Ensin pelkästään Suomi24:sessa ja lopulta sitten vaihdettiin meset. Tämä oli sitä marraskuun alkua, kun en osannutkaan kuvitellakkaan, mitä tästä voisi syntyä.
Alettiin sitten rupattelee mesessä ja meillä löytyi helposti puheenaiheita. Niitä ei ollut vaikea keksiä. Rupateltiin sellainen kuukausi ennen kun nähtiin ensimmäistä kertaa. Itse olin aika hermostunut, ensimmäiset treffit nämä olivat ja minulle ensimmäiset treffit ikinä. Olin hermostunut, kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Mentiin sitten kahvilaan sisälle ja kyllähän siinä meni sellaiset 2-3h rupatellessa. Sen jälkeen minusta vähän tuntui siltä, että tuskinpa tästä mitään isompaa tulee. Juteltiin mesessä ja meille tuli katkoja jopa pari viikkoa, ettei juteltu ollenkaan.
Kunnes sitten minun edellisen "kaukosäädön" päätyttyä päätin että nyt en etsi mitään, olen sinkkuna niin kauan kun joku tulee vastaan. Se tulee jos on tullakseen. Ja sieltähän se tuli. Olin käymässä sähköpostissa, kunnes matti sitten aloitti kirjoittelemaan, että mitä mulle kuuluu. Ku ei oo näkyny mesessä pitkään aikaan. Sanoin että hyvää kuuluu.
Alettiin juttelemaan taas kaikesta ja sitten sovittiin tapaavamme. Se oli maaliskuuta jo. Se oli joku torstai, kun minulla oli PL:n kokous, ja sen jälkeen menimme sitten kahville rossoon. Olin hermostunut mutta samalla kiinnostunut. Kiinnostunut enemmän ja halusin tietää tästä matista lisää. Jokin oli sisälläni muuttunut tässä pienessä ajassa. Tälläkertaa tuntui alusta asti siltä, että näin sen pitää mennä. Pussattiin ensimmäistä kertaa näiden treffien jälkeen ja minusta tuntui hyvältä. Tässäkin vaiheessa vielä vähän epäröin, ku olihan 6 vuotta aika iso ikäero.
Sitten nähtiin useammin, käytiin kahvilla, syömässä, leffassa tms. Sitte tuli iskän kanssa se riita, että se ei missään nimessä hyväksy 6 vuotta vanhempaa poikaystävää. Tällä hetkellä hän on sulattanut asian ja meillä menee hyvin.
1.4.2012, yli puolen vuoden juttelemisen, tutustelemisen, tunnostelemisen ja tapailun jälkeen alettiin sitten virallisesti seurustella. Meillä on mielestäni mennyt hyvin. Tosin tää 2kk on jo aikamoinen saavutus minulle, kun aikaisemmat suhteeni ovat kaatuneet ennen tätä 2kk rajapyykkiä. Ei pitäisi edellisiä suhteita miettiä ja enkä mietikkään. Olen tällä hetkellä onnellinen matin kanssa ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Eikös se sanontakin ole, että kolmas kerta toden sanoo, ja toivotaan, että se nyt pätee tässä asiassa. ♥
Kuva: we♥it

Onnittelut. Täälläkin suunnassa tuli kaksi kuukautta seurustelua täyteen n. viikko sitten.
VastaaPoistaMitä ikäeroon tulee, mielestäni 6 vuotta ei ole paljoa. Se on niin henkilökemioista kiinni... Itse elän suhteess tällä hetkellä 12 vuotta vanhemman kanssa, enkä edes ajattele, että siinä on monta vuotta välissä. Se on kemioista kiinni...
Mutta helppoa ei se ole ollut, kun saa aika paljon ihmettelyä ja vähän ehkä "paheksuntaa" osakseen. Jotenkin ihmiset tuppaa liikaa tuijottelemaan numeroita, eivätkä asian todellista laitaa. Tsemppiä ja vielä kerran onnea. =)
Voi että, kiitoksia. Meillä ei tuo 6 vuoden ikäero ei näy käytännössä mitenkään, henkilökemiat passaa yhteen tosi hyvin niinku teilläkin miten tuossa kommentissa sanoit.
PoistaNii, ite oon tuon numeroiden tuijottelun huomannu varsinki omien vanhempieni kohalla, että aluksi ne ei hyväksyny ollenkaa, mut nyt ne on jo sujut asian kanssa. Kiitoksia :) ♥
Meilläkin vanhemmat ottivat ikäeron suht hyvin vastaan (kuvittelin aluksi, että olisi tullut jotain mutinaa), mutta vähän sulattelua ja homma oli fine. Kaikki kaverit ottivat asian "hyvin vastaan"... Eivätkä olleet moksiskaan. Näen, että ikäero menee muillekin "paremmin jakeluun", kun muut näkee sinusta että homma on sulle ok. :)
Poistaniimpä :):)
Poista