En pitkään aikaan ole ollut näin onnellinen. En oikeasti ole ollut koskaan näin aidosti onnellinen. Nyt mulla kerranki on siihen syytä. Aina ennen se on ollut vaan semmosta, miten sen nyt sanos. Minun tunteilla leikkimistä ja silkkaa esittämistä. Aina ennen ajattelin, että vitsi ku mä oon nyt niin onnellinen, mutta sen takana piileksi aina se oikea todellisuus. En oikeasti ollut. Kuten suurin osa blogini lukijoista tietää, olen edelleenkin toipumassa masennuksesta, mutta sen voin sanoa, että hyvin olen jo toipumassa. Edellisten parisuhteiden aikana olin masentunut. Ensimmäinen oli vaan semmonen "ihastuksen" pohjalta ja sen takia että unohtasin mun pitkäaikaisen ihastuksen, mutta ihastuin sitten. Toinen sitte oli oikeastaan kosto edelliselle poikaystävälle. Mutta sitten menin ihastumaan liikaakin ja lopputuloksen tiedättekin.
Tällä hetkellä voin olla onnellinen siitä, että mulla on poikaystävä joka rakastaa. Oikeasti. Vaikka se ei anna kuvaansa laittaa, niin se on silti olemassa. Ollaan lähdössä edelleenkin tampereelle ja me ollaan siellä 23.-26.7. Tulee aivan ihana reissu oman poikaystävän kanssa. Tänään ku oltiin kajaanin markkinakadulla, nii kierreltiin siellä ja minä rahattomana siellä lävistyskorutaivaan keskellä. Meinattiin piknikillekki lähtee kuha täytän 18, ku jos viiniä juo siellä. Ja matin ehdotus se alunperin oli. Matti sitte osti meille mansikoita, kevätrullia jostain thaimaalaisesta ruokakojusta, nam. Sitte kaksi metrilakua ja niin. Muuta me ei oikeestaa ostettukkaan ku ruokaa ;). Jaettiin kaikki ruuat ja söpöä oli ku keskellä kauppakatua matti haukkaa palasen lakusta silleen että mä pitelen sitä lakua silleen jännästi. Sitte mentiin raatihuoneen torille ja siinä sit syötii niitä lakuja silleen että vuorotellen minä haukkasin vihreestä päärynälakusta jota matti piteli ja sitte matti haukkas sitä mansikkalakua mitä minä pitelin. Pusuteltiin siinä vähäsen välillä ja oli ihanaa. Onneksi mulla on joku, joka uskaltaa julkisesti näyttää tunteensa mm. kävellä käsikkäin kaupungilla ja suudella keskellä toria. En nyt tarkoita että julkinen hellyys mitenkää olis tärkeetä, mutta ainakaa matti ei häpee mua niinku aikasemmat. Eikä mun edes pidä miettiä aikasempia suhteita ku mulla on nyt ihanin poikaystävä. Tiedän että kulta jossain vaiheessa lukee tämän mutta ei haittaa. ♥
.jpg)
en tajuu miks puhut että edellisissä suhteissa sun tunteilla on leikitty vaikka ite oot tehny iha samalla lailla.. "Ensimmäinen oli vaan semmonen "ihastuksen" pohjalta ja sen takia että unohtasin mun pitkäaikaisen ihastuksen, mutta ihastuin sitten. Toinen sitte oli oikeastaan kosto edelliselle poikaystävälle." toi kuulostaa just täysin siltä et oot vaa äkkii ehtiny jonku joka haluu parisuhteesee?
VastaaPoistaNo, toisaalta joo. Totta. Mutta ei se ihan noinkaan menny. Ehkä enemmänkin silleen, että ensimmäinen poikaystävä oli semmonen just niinku tuossa tekstissä sanoin, menin ihastumaan siihen ja ei sitä kauheena kyllä siinä tilanteessa harkittu ku halusin niin paljo jonku, vaikka nyt sitte 400km päästä. Ei oltu edes tavattu ja alettiin seurustelemaan. Toinen suhde sitte oli semmonen, että kauhee läheisyydenkaipuu, en halunnu olla yksin, oli pakko olla joku ku muillaki on ja sit ihastuin vaan siihen. Ihastuin liikaa, eikä sillä suhteella ollu minkäänlaista pohjaa edes. Ensimmäisellä näkemisellä yhteen, kuukauden päästä ero. Näin se meni...
PoistaKun noita aikaisempia suhteita miettii, miks mä edes aloin seurustelemaan sillon. Niillä ei ollut mitään pohjaa, eikä edes tunnettu. Matin onneksi tunsin 5kk enne ku alettiin enemmän olemaan, vaikka se meidän melkein jokapäiväinen juttelu oli tosi tiivistä ja siinä oppi tuntemaan toista aika hyvin. Seurustelua takana kohta 3,5kk ja meillä menee hyvin..
Ihanaa että oot toipumassa siitä masennuksesta! Ite myös vakavasta masennuksesta toipunut (?).
VastaaPoistaJoo. Olen sitä mieltä, että masentunut ihminen tarvitsee tukea ja pysyvyyttä elämään. Ennen mun elämä oli semmosta että ku yhen jutun aloitin, kohta se taas kaatu ja elämä oli yhtä vuoristorataa. Itse olen sitä mieltä että itse sain pysyvyyttä ja pysyvän ihmissuhteen siinä, ku tutustuin mattiin ja alettiin seurustelemaan. Ihmettelen, koska yleensä kukaan ei ota masentunutta tyttöystäväkseen, mutta matti on ollu minun tukena ja rakastanut minua. Olen käyttänyt lääitystä nyt puoli vuotta ja mielestäni se on toiminut ja auttanut jaksamaan :)
PoistaÄlähän liikaa takerru sitte tähän Mattiin!!! Voin kuvitella mitä tapahtuu jos jossain välissä tulee ero
PoistaNo en takerrukkaan ja oonko takertumassa... en... vaikka mulla ei muuta elämää ookkaa, en nää kavereita tai muutakaan, koska ei ole kuin yksi kaveri jolle voin soittaa että voitko olla. Kyllä tiedän mitä tapahtuu, ku takertuu liikaa ja tuleeki ero. Osaan kumminki antaa tilaa enkä koko ajan oo viestiä pistämässä.
PoistaOnkohan nämä tämmöiset "kun mä pitelin sitä lakua silleen jännästi" jutut ihan tarpeellisia? Luulisi että ystäville kerrotaan asioista tuohon sävyyn EI koko kansalle. Olen seurannu nyt tätä sinun blogia jonkun aikaa ja pitänyt tästä, mutta tämä postaus meni kyllä vähän riman alta. Lapsellisesti kuvattua tekstiä. Mutta jatka kirjoittamista:) Semmoisen vinkin voisin antaa, että älä kuvaile tekemisiäsi liikaa ja liian yksityiskohtaisesti!
VastaaPoistaEi ole. Kerran sain anonyymiltä viestiä että kuvaile enemmän tekemisiäsi, mutta nyt se meni sitten yli. Tiedän etten ole mikään hyvä blogin kirjoittaja, eikä mulla ole noita lukijoitakaan ku 15 ja pari anonyymiä + matti. Ajattelin ettei tätä blogia niin moni ihminen lue että ketään haittaisi. Tosin, voin kyllä miettiä tarkemmin miten kirjoitan ja mitä kirjoitan.
Poista