Liian vähän aikaa, liian paljon tekemistä

Nyt kerkeän edes vähän aikaa hengähtää ja katsomaan mitä blogilleni kuuluu. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Minulle taas kuuluu hyvää. Aika on menny koulu ja työssäoppimisasioita stressaillessa, murehtiessa, mutta silti valoa näkyy jo tunnelin päässä. Olen myös aika paljon hölläillyt matin kanssa ja ollu vaan, ilman mitään murheita. Ainut murheenryyni ja stressinaihe on ollu se työssäoppiminen ja valmistuminen. Kurssien suorittaminen. Minulla on tässä kuussa taloudellisesti todella huono rahatilanne, että ei hirveesti kulttuuripassia kerkeä täydentämään, ja siitä saattaa olla kiinni koko valmistuminen! Se on semmonen vihkonen mihin pitää kerätä 15 leimaa, mulla on 5 vasta ja ensviikolla pitää olla täysi. Työssäoppimispaikka on sentään jo selvillä, torstaina menen työhaastatteluun ja pikkasen jännittää.

Mummi koko ajan sanoo että ota vittu nyt se nenärengas pois että saat sen työpaikan. Sainhan minä viimevuonnakin vaikka minulla se olikin. En nyt tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Mun nenä näyttää aivan helvetin potulta ja tyhmältä ilman sitä. Siihen on jo niin kiintynyt ja se on osa mua itteeni, nii ei siitä ehkä kumminkaan ihan helpolla luovu. Tosin jos se oikeesti se työssäoppimispaikka on siitä kiinni nii sehän on sitten pakko ottaa pois, mutta musta tuntuu, että harvemmin mainostoimistoalalla katotaan lävistyksiä pahalla vai miten on? Onko kellään kokemuksia, koska minulla ei ainakaan ole.

Työssäoppimispaikka on siis Pohjolan Mylly. Haastattelu on torstaina. Valoa tunnelin päässä, hmm. Sehän tarkoittaa sitä tässä tapauksessa, että siinä saattaa hyvällä lykyllä olla minun tulevaisuuden työpaikka. Siitä sitten enemmän kunhan asiat varmistuu, mutta hyvällä lykyllä on. Ei paljasteta heti kaikkea. ;) Ne siirtyy juuri helmikuussa vuokattiin, mutta saan koulumatkatukea kelalta 240€/kk, eli se kulkeminen sinne ei todellakaan mikään ongelma ole. Päin vastoin, kannattaa pitää jalka ovenvälissä, pitää mahdollisuudet auki ja olla itse aktiivinen, niin niillä pääsee jo aika todella pitkälle. Ja tämäkin vaan suhteilla ;).

Pöpö on vähän vekkuli, pissinyt joka paikkaan ja ollut muutenkin tuhma. Jotenka tein nyt sitten pöpön pissipäiväkirjan että selvitän pystynkö opettamaan sen silleen että se ei pissi muualle ku hiekkalaatikkoon. Meinasinne matin kanssa muuttaa yhteen joskus, niin matti kuulemma ei ota sinne kissaa/kissoja jotka pissii minne sattuu. Pitää opettaa se talon tavoille.