25. helmikuuta 2012

Ikävä on kova

Tunne. Se jokin tunne. Joka lävistää koko kehon. Ei tarvita kuin yksi pieni asia, ja se on siinä. Jokin muisto, laulu, asia, tunne joltain ajanjaksolta. Tämä tunne on kamalin ja saa pakostakin itkemään, jos se on tullakseen. Tälläistä tunnen tällä hetkellä. Monta ihmistä kohtaan, joista en ole kuullut kuukausiin yhtään mitään. En yhtään mitään. Kaijuttimista soi Klamydian Tango Delirium. Ois ihan kiva tietää mitä ihmisille kuuluu. Enkä tohdi edes kysyä, mitä ne edes ajattelis. Se tuntuu koko kropassa, sattuu joka paikkaan. Tämä tunne on IKÄVÄ.


3 kommenttia:

  1. Ne ihmiset, jotka on lopettaneet yhteydenpidon, ei ansaitse sun ikävöintiä.
    Nosta tyttönen kauniit kasvosi kohti kevätaurinkoa ja uusia haasteita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, ehkä oot oikeessa. Tosin niitä ihmisiä on PALJON.. Liian paljon. Vaikeeta vaa ajatella et miks mulla on niitä ikävä.. :(

      Poista
  2. Eikö kannattaisi vain itsekin skarpata ja kysäistä vanhoilta tutuilta mitä kuuluu, kerran se kovasti kiinnostaa. Mikäli vastaavat möllisti tai eivät vastaa lainkaan niin antaa olla, meri on täynnä kaloja sanotaan, uusia kavereita löytyy kyllä!

    Ei ole järkeä elää ajatellen kaikesta mitä muut nyt mahtavat tästäkin ajattella, ja jatkuvasti rajoittaa omaa toimintaansa sen mukaan. Jos joku kovasti kummaksuu vanhan tutun kyselyjä kuulumisista, kertoo se varmasti enemmän kummaksujan elämästä kuin kuulumisten kyselijän.

    Tsemppiä nyt vaan ja vähän elämisen meininkiä! Elämä on turhan ainutlaatuinen kaiken maailman pikkujuttujen murehtimiseen. :)

    VastaaPoista

Kommentit ovat tervetulleita, tarkistan ne kuitenkin ensin :)