10 000 visitors ♥

Kiitoksia todella paljon. 10 000 käyntiä blogissa on aika huikeen paljo. Miettii että kumminkin olen pitänyt tätä blogia heinäkuun lopusta. Toki, tein tämän blogin jo 2009 toukokuussa mutta en osannut käyttää tätä ollenkaan, joten se sitten jäi siihen se blogin pitäminen. Seuraavasta postauksesta en tiedä vielä tiedä mitä se tulee sisältämään. Toivottavasti paljon kuvia ja vähän tarkempaa tietoa tulevasta kesästä/tulevaisuuden suunnitelmista :)

♥

Music is my inspiration...

Musiikki. Todella tärkeä osa minun elämää. Voisin jopa sanoa, että mottoni on: "Can't live without music". Musiikki näkyy kaikessa mitä teen. Pukeutumisessa, tyylissä, tavoissa, oikeastaan ihan joka ikisessä asiassa. Voisin tässä vaikka vähän kertoa bändistä joka suoraan sanottuna muutti elämäni.

1. Tokio Hotel

Tiedetään, ehkä maailmankaikkeuden inhotuin sekä rakastetuin bändi. Tai paremmin kuvailtuna, jotkut rakastaa sitä ja jotkut taas vihaavat sitä yli kaiken. Kuten Justin Bieberiä.

Miten nämä neljä magdeburgilaista ovat minun elämääni muuttaneet. Valtavasti. Löysin heidät pikkusiskoni kautta vuoden 2008 toukokuussa ja silloin he näyttivät tuolta. Aluksi vihasin niiden musiikkia yli kaiken, mutta sitten tuli vaan semmonen NAPS ja olin ihan in love. Ensimmäiset vuodet menivät siinä alkuhuumassa kunnes se alkoi vähän laantua ja nyt sitä ollaan tässä. Välillä tulee hetkiä jolloin sitä tulee kuunneltua enemmän mutta kun heistä ei kahteen vuoteen ole mitään kuulunut, niin turha sitä on odottaa ihmettä tapahtuvaksi että "tykästyisin" heihin uudestaa. Tämän bändin avulla olen löytänyt kavereita ympäri suomea. Ja mielestäni se on kivaa.

Mielestäni tämä bändi on muuttanut minun tyyliäni merkittävästi. Tämä oli minun ensikosketus raskaamman musiikin pariin. Aloin meikkaamaan tummemmin ja toki värjäsin mustat hiukset. Se oli jännittävää aikaa se. Mutta kumminkin luovuin tästä tyylistä ja palasin siihen "vanhaan" tyyliin takaisin. 1,5v jälkeen siitä (2009 joulukuussa), värjäsin hiukseni mustaksi ja pikkuhiljaa taas muutin tyyliäni rock-henkisemmäksi. Ja tässä ollaan vielä tänäkin päivänä. Tosin tyylinvaihdokseni vaikutti kiusaajiini negatiivisesti ja se pahentui. Siitä syystä kärsin siitä vieläkin mutta sen verran olen henkisesti kasvanut etten jaksa muiden kommenteista enää niin kauhean paljon välittää.

Olin heidän keikallaan helsingin jäähallissa 7.3.2010♥

"Päivän asu" -postaus

Toiveeksi tuli tehdä "päivän asu" postaus, jossa kerron ja esittelen mun vaatteita. Kuvien avulla ajattelin kertoa ja näyttää minkälaisia vaatteita minulla todellisuudessa on. Yleensä en jaksa edes panostaa pukeutumiseen kovinkaan paljoa, mutta kyllä mun vaatteista huokuu sellainen omistautuminen "rock" tyylille. Ensimmäisenä voisin esitellä paidat, toisena housut ja kolmantena kengät. Tosin ei tässä kaikki vaatteet ole, vaan niitä mitä mulla tuolta kaapista löytyi sillä hetkellä :)

Paidat

Housut

Kengät

I feel so good now..

Musta tuntuu nyt ihan törkeen hyvältä jostain syystä. Tuntuu kerranki että asiat menee hyvin ja mistään ei tarvitse huolehtia. Toki on asioita jotka pelottaa, esim vähän omaan kämppään muuttaminen jos sellaisen saan ja se että miten pärjään mutta kyllä se siitä. Tuntuu kerranki että elämässä on oikeesti jotain ilosta, tosin en oo niistä ilosista asioista osannu iloita ennen tätä päivää kun tajusin ettei mun elämä sittenkään ihan hullusti ole. Pitäs vaan pikkuhiljaa opetella ajattelemaan asioista hieman positiivisemmin nii kyllä tää tästä lähtee.

Tällä viikolla on tapahtunut oikeestaan kaikenlaista. Oon ollu koulussa, kotona, nähny kavereita pitkästä aikaa ja tällei. On ollu tosi mukava viikko, kiitos lähestyvän kesän ja kevään. Millään en malttas odottaa kesää ja sitä, että saa vähissä vaatteissa tallustella ulkonaki menemään. Maanantaina oikeestaan olin koulussa ja sitten koulupäivän jälkeen kävin kaverin kanssa syömässä. 

Tiistai meni ihan jees, tosin olin koulussa ekaksi 8.00-15.30 joten ei mitenkään hehkee päivä mutta sen jälkeen olin kotona ja datistelin menemään. Keskiviikko meni siinä sivussa, koulussa taas 8.00-15.30 ja koulupäivän jälkeen kävin kaveria moikkaamassa citymarketissa. Jaaa sitten kotiin, eipä siihen päivään sisältynyt oikeen mitään. Torstai meni siinä sivussa. Koulua ja datistelua ja kaveria kävin moikkaa siellä cittarilla taasen. YAY. 

Perjantai oli mukava päivä, olin eka koulussa 8-9.30 ja sitten kotiiin. Noh, toki iski hiustenvärjäysinspiraatio ja eikun ostaa blondausväri maxiin ja takasin kotia. Sitte värjäsin ne hiukset siinä ja sitten menin kaverin luokse pariks tunniksi, jonka jälkeen sitten toisen kaverin luo yötä. Oli mukavaa kattoo leffaa ja mässytä suklaata. Lauantai meni sitte koko päivän vaa löhötessä sohvalla ja kattoessa telkkaria kunnes tuli kotiin lähdön aika. Tänään sitten kävelin kaverin luokse puistolaan ja telkkaria kattoessa tääki päivä meni. Mutta nyt tuohon otsikkoon. Miksi minusta tuntuu nyt niin hyvältä? Miksi? Siksi koska olen ihastunut. Toki, ei ole ensimmäinen ihastuminen tässä ihan lähiaikoina, mutta ovatko kaikki ihastumiset sitten olleet niin vahvoja, ei ole. Tuntuu siltä että tämä kevät on kääntänyt uuden sivun mun elämässä. Tosin, sama menneisyys ja muistot piilee tuolla sivulla, mutta siellä on myös jotain uutta ja selvästi jotain sellaista mitä en ole ennemmin kokenut. 

P.S: Sori kauheena ihmiset, mutta saatte huomenna illalla sen "vaatepostauksen" jossa esittelen vaatteitani ^^

Kuva: we♥it

Hiusten värjäystä

Pitkä aikainen haaveeni toteutuu. Tattadatattadaa! Värjäsin siniset hiukset. Kerkesi parisen kuukautta nuo punaset olemaan ja viime viikolla kun olin värjäämässä, nii huomasin että punasta väriä ei ole tarpeeksi. Jotenkas tein kompromissin ja sekotin punasta ja sinistä keskenää. Lopputuloksena violetti. Se oli vaan semmonen väliväri, mutta juurikasvu alkoi jo häiritsemään joten pistin ensin värinpoiston ja sitten sinisen värin. Olen haaveillut sinisistä hiuksista jo KUUKAUSIA. Mutta nyt seki toive toteutuu. Väri on siis Crazy Color - Capri Blue.

 :) Kommentteja! ♥

Kamppailua

Ajattelin nyt kertoa jostain vähän ällömmästä jutusta. Tosin en tiedä onko se niinkään ällö, mutta kuitenkin. Nimittäin aknesta ja kamppailusta sitä vastaan. Varmaankin olen aikaisemminkin tehnyt postauksen mutta siitä on aikaa ja voisin vähän päivittää tuloksista ja paranemisesta Olen joutunut syömään yhden antibioottikuurin, ei tehonnut. Kaikenlaisia rasvoja sun muita ja eikä nekään tepsineet kuin hetkellisesti. Nyt toinen Isotretinoin kuuri menossa, näyttää tepsivän samalla tavalla kuin ennenkin mutta saa nyt nähdä tuleeko takaisin, kun kuurin lopettaa. Isotretinoin on siis vahvimman sisäisen aknelääkkeen rinnakkaisvalmiste (ROACCUTAN), yleensä kaikki on kuullu tuon R:llä alkavan sanan, mutta täysin samat ainesosat ja Isotretinoinissa hinta on halvempi. Olen kamppaillut ongelman kanssa jo 4lk lähtien.

¨

Syyskuu 2012 (joo, tiedän, kamala) 3kk ennen kuurin aloittamista.

Helmikuu 2012. 2kk aknelääkkeiden aloittamisen jälkeen.

Päivittäiset ihonhoitotuotteet:

• Herbina - Marjaspa : Puhdistusemulsio kuivalle ja normaalille iholle
• Herbina - Marjaspa : Kasvovesi kuivalle ja normaalille iholle
• Humektan : Perusvoide

TUOTEKUVAUS -kurssin tuotoksia osa 1

Tässä esittelen teille vähän TUOTEKUVAUS -kurssin töitä. Viimeisin aihe oli kuvata kukkia. Nämä otokset otin 20.3.2012 tunnilla. Itse tykkään näistä kuvista mielettömästi. Kukat ovat ihania, oikeasti!

Sitten sitä edellisellä kerralla kuvasimme LASIA, mielestäni nämä eivät niin hyvin onnistuneet mutta laitoin kuvat kumminkin tänne.

Ensimmäinen kuvausprojekti oli MATTAPINTAINEN ESINEEN -kuvaus. Tämä oli sellainen "harjoitus juttu" kuten kaikki muutkin ovat olleet. Tarkoituksena oli saada valkoinen viiva näkyviin ja kyllähän valkoinen viiva näkyy. Tosin nuo kukkakuvat ovat "varakuvia" seppälän maalaismarkkinoille.

TOIVEITA TULEMAAN!

Tässä teille lukijoille pari kysymystä:

• Millaisia postauksia haluaisitte minun tekevän?
• Mitä haluaisitte tietää minusta?
• Mitä haluaisitte, että minä kirjoittaisin?
• VAPAASTI POSTAUSIDEOITA!!

Tarviisin teiltä idoita postauksiin, koska ideat loppuvat kesken. Mitä haluaisitte?  :) Sana on vapaa.

Hullunmyllyä

Todellinen katastrofi päällä. En ole edes jaksanut kirjoittaa tännekkään yhtään mitään. Taas niitä päiviä ku tuntuu et kaikki romahtaa niskaan ja kaikkien muiden ongelmat on mun syytä, tosin mä en ite syytä niistä vaan mun yksi perheenjäsen syyttää mua omista ongelmistaan. Kaiken huipuksi se, että kaikkien muiden ongelmat on mun syytä. Tuntuu taas jälleen kerran siltä, että täällä ei oo enää mitään mikä pidättelis tai auttas pysymään pinnalla. Aamulla herätessään sitä pelkää et taas tulee syyt niskoille muitten ongelmista ja huudot päälle turhasta ja illalla kun nukkumaan menee niin yleensä itken itseni uneen pelosta, siitä että kukaan ei välitä. Tarviisin tukea ja ymmärrystä perheenjäseniltä, mutta mitä mä saan, vittuilua, inhoa ja vihaa. En jaksa enää tätä. 

Mielessäni vaan pyörii että mitä mä teen, miten mä jaksan enää. Tuntuu että oon palanu loppuun, tuntuu että mikään ei enää pidättele. Osasyy mun masennukseen on just siinä, että mä oon aina ollu meidän perheestä se alempiarvonen jolle saa huutaa ja jolle saa tehä ihan mitä vaan. Enhän mä tunne mitään, oonhan mä niin merkityksetön kaikille. Ainut täällä pidättelevä asia on kaverit. Tuntuu, että kohta menetän nekin, ne vähäiset kaksi. Ehkä en saisi ajatella näin, mutta pelottaa silti. Miten ihminen voikaan yrittää kaikkensa miellyttääkseen muita, mutta saa vain vastauksena vihaa.

Kevättä ilmassa

Tässä sitä hiihtolomalla ollaan jo toista päivää. Jippiajee. Noh, ei tässä mitään erikoista ole, ei vaan tarvitse tietokonetta töllistellä koulussa. Ja tuntuu ihan siltä et taaskaan tuo ei mun ala oo. Mun työtä ei valita ikinä mihinkää, aina mun työt on liian tylsiä/mauttomia, muuten vaan "ei pidettyjä". Ihmettelen miten tuonne alalle olen edes päässyt. Ja se työkin oli ihan paska, ei näköjään opettajien mielestä. Ilmeisestikkään.

Hiihtolomalla ei oo mitään erikoisia suunnitelmia, kunhan olen nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa ja yhtä toista saatan pari kertaa nähä jos se vaa pääsee sieltä pois :D intistä siis iltalomille. Joku saakelin perhetyöntekijä vie mut ja mun kaks pikkusiskoo keilaamaan 12 aikaan tiistaina, pitää kumminki olla jo enne 10 hereillä ku se pakottaa siivoomaa taas perinteisesti. Keskiviikkona tulee joitain muita akkeleita käymään meillä, kiinnostaako, ei. Torstaina on terapia ja perjantaina ihana automatka jonnekki Haaparantaan. No, saa osteltua astioita vaikka mitään järkeviä tulevaisuuden suunnitelmia ei olekkaan. Ei miestä, ei työtä, ei asuntoa, tosin koulu on kesken, mutta kajaanista mä lähen pois ku tuolta valmistun, se on ihan 100% varmaa.

Kevättä rinnassa, kyllä vaan. Ei sitä paremmin osaa kuvailla, se legendaarinen vuodenaika jolloin on rakkautta ilmassa. Tässä on kumminkin tapahtunut vähän kaikenlaista tämän parin viikon sisällä. Yks valittaa et mä oon liian takertuva ja suuttuu mulle tosta. Ehkä, mutta en mä ite sitä tajua että mä takerrun liikaa jos ihminen ei mulle sitä suoraan sano. No siinä meni välit sen kanssa, yks vitun sama.

Tässä oon tammikuusta asti kamppaillu tunteiden kanssa, mitä mä oikeesti tunnen. Tammikuun lopun tapahtumien jälkeen mä oon ollu koko ajan sillee et täh, mitä, pakko saada selvyys asioihin. Pari viatonta pusua, siinä kaikki. Kyse on siis "muka" unohdetusta ihastumisesta, joka kumminkaa ei oo unohettu. Tälläsiä näin pahoja ihastumisia ei ihan kovin usein tapahdu, viimenen tällänen oli yli 1,5v sitte, yhteen entiseen luokkalaiseen. Minkäs tunteilleen mahtaa. Mutta, ois siitä tullu isompi juttu jos se ois häirinny, ja ois kyllä tullu selväksi et tässä ihan vaa kavereita ollaan. Tahtoo vaa tietää mitä toisen päässä liikkuu, sais täydellisen selvyyden asioihin et missä sitä nyt oikee mennään...