Kevättä ilmassa

Tässä sitä hiihtolomalla ollaan jo toista päivää. Jippiajee. Noh, ei tässä mitään erikoista ole, ei vaan tarvitse tietokonetta töllistellä koulussa. Ja tuntuu ihan siltä et taaskaan tuo ei mun ala oo. Mun työtä ei valita ikinä mihinkää, aina mun työt on liian tylsiä/mauttomia, muuten vaan "ei pidettyjä". Ihmettelen miten tuonne alalle olen edes päässyt. Ja se työkin oli ihan paska, ei näköjään opettajien mielestä. Ilmeisestikkään.

Hiihtolomalla ei oo mitään erikoisia suunnitelmia, kunhan olen nimeltä mainitsemattoman henkilön kanssa ja yhtä toista saatan pari kertaa nähä jos se vaa pääsee sieltä pois :D intistä siis iltalomille. Joku saakelin perhetyöntekijä vie mut ja mun kaks pikkusiskoo keilaamaan 12 aikaan tiistaina, pitää kumminki olla jo enne 10 hereillä ku se pakottaa siivoomaa taas perinteisesti. Keskiviikkona tulee joitain muita akkeleita käymään meillä, kiinnostaako, ei. Torstaina on terapia ja perjantaina ihana automatka jonnekki Haaparantaan. No, saa osteltua astioita vaikka mitään järkeviä tulevaisuuden suunnitelmia ei olekkaan. Ei miestä, ei työtä, ei asuntoa, tosin koulu on kesken, mutta kajaanista mä lähen pois ku tuolta valmistun, se on ihan 100% varmaa.

Kevättä rinnassa, kyllä vaan. Ei sitä paremmin osaa kuvailla, se legendaarinen vuodenaika jolloin on rakkautta ilmassa. Tässä on kumminkin tapahtunut vähän kaikenlaista tämän parin viikon sisällä. Yks valittaa et mä oon liian takertuva ja suuttuu mulle tosta. Ehkä, mutta en mä ite sitä tajua että mä takerrun liikaa jos ihminen ei mulle sitä suoraan sano. No siinä meni välit sen kanssa, yks vitun sama.

Tässä oon tammikuusta asti kamppaillu tunteiden kanssa, mitä mä oikeesti tunnen. Tammikuun lopun tapahtumien jälkeen mä oon ollu koko ajan sillee et täh, mitä, pakko saada selvyys asioihin. Pari viatonta pusua, siinä kaikki. Kyse on siis "muka" unohdetusta ihastumisesta, joka kumminkaa ei oo unohettu. Tälläsiä näin pahoja ihastumisia ei ihan kovin usein tapahdu, viimenen tällänen oli yli 1,5v sitte, yhteen entiseen luokkalaiseen. Minkäs tunteilleen mahtaa. Mutta, ois siitä tullu isompi juttu jos se ois häirinny, ja ois kyllä tullu selväksi et tässä ihan vaa kavereita ollaan. Tahtoo vaa tietää mitä toisen päässä liikkuu, sais täydellisen selvyyden asioihin et missä sitä nyt oikee mennään...