Joulujännitystä ja semmottii

Kohtahan se joulu jo on, ihan ovella kolkuttelemassa. Tykkään joulun ajasta ja sen rauhasta ja perheen kanssa olemisesta todella paljon, ehkä sitä nyt osaa enemmän arvostaa ku suurimman osan ajasta viettää yksin tai matin kanssa. Mitäs mä oot tällä viikolla tehny, ollu kipeenä ihan tarpeeksi ja nyt vasta alkaa jonkun verran helpottamaan. Mattia taisin nähdä maanantaista tiistaihin ja tiistai aamuna jo oli nokka tukossa, yskitti ja oli ihan kamalaa. Tätä on jatkunu jo tähän  päivään asti. Jospa jouluaattona ei niin kamala olisi tämä olo. Tänäänki oon vaan naattina maannu sängyssä ku ei oo jaksanu tehdä mitään, tulin tänne kämpille 10 aikaan ku matti lähti töihin ja siitä asti oon nyt täällä öllötelly. Kuvia en oo saanu räpsittyä ollenkaan nyt talvella, mikähän muhun on mennyt. Jouluaiheisen postauksen kyllä aijon tehdä, varmaan joulupäivänä tai tapanina. Matti antoi mulle tänään mun joululahjan ja se on jossain suorakaiteenmallisessa laatikossa. Annoin sen jo porukoitten mukaan että en vahingossakaan innostu avaamaan sitä. Porukatki on kuulemma jotain isoa ostanut mulle, mitäköhän, se jää nähtäväksi. Kuvaan joululahjat ainakin ja otan kameran porukoille mukaan :)

Ajattelin, että huomenna menen jo porukoille ja jätän kisulit tänne yksin, ne stressaantuu aivan hirveesti uusista paikoista nii ei kannata niitä alkaa roudaamaan parin päivän takia. Omiin jouluperinteisiin aattona kuuluu se, että ensin herään ennen kahdeksaa kattomaan alkavaa joulupukin kuumalinjaa, se on vaan MUST katottava jouluna. Sitä siinä kattoessani yleensä syön joulutorttuja ja semmosta kivaa pientä jouluista, kunnes sitten puolen päivän aikoihin on joulupuuro. Sen jälkeen vaan ollaan, katotaan telkkaria ja joskus iltapäivällä päivän vaihtuessa pimeämpään haemme mummin kaupungista meille. Joskus 4-5 aikaan on joulusauna, mielestäni sitä voisi vähän myöhästyttää puolella tunnilla tai tunnilla että ei ihan menisi se joulufiilis. Sitten yleensä 6-puol 7 aikaan on jouluruoka ja heti sen jälkeen avataan lahjat. En ymmärrä mikä hoppu on, viimevuonnakin meni niin fiilis siinä, ku kaksi nuorempaa pikkusiskoa (silloin 11 ja 14) eivät jaksaneet enää odottaa ja halusivat lahjat heti. Ne jako lahjat minuutissa HETI ku kello löi kuusi ja siinä se sitte oli se joulu. Toivottavasti ei tällä kertaa tapahdu semmoista. Joulupäivänä mennään sitten taas vuorostaan mummin luokse syömään jouluateria ja monesti vielä tapaninpäivänä syödään samoja ruokia, mikäs siinä, jouluhan on kerran vuodessa vaan. Tästä ei sen enempää, hyvää joulua kaikille lukijoille ♥!!

(NIIN JA TÄMÄ ON SADAS POSTAUS) ;)

Liian vähän aikaa, liian paljon tekemistä

Nyt kerkeän edes vähän aikaa hengähtää ja katsomaan mitä blogilleni kuuluu. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Minulle taas kuuluu hyvää. Aika on menny koulu ja työssäoppimisasioita stressaillessa, murehtiessa, mutta silti valoa näkyy jo tunnelin päässä. Olen myös aika paljon hölläillyt matin kanssa ja ollu vaan, ilman mitään murheita. Ainut murheenryyni ja stressinaihe on ollu se työssäoppiminen ja valmistuminen. Kurssien suorittaminen. Minulla on tässä kuussa taloudellisesti todella huono rahatilanne, että ei hirveesti kulttuuripassia kerkeä täydentämään, ja siitä saattaa olla kiinni koko valmistuminen! Se on semmonen vihkonen mihin pitää kerätä 15 leimaa, mulla on 5 vasta ja ensviikolla pitää olla täysi. Työssäoppimispaikka on sentään jo selvillä, torstaina menen työhaastatteluun ja pikkasen jännittää.

Mummi koko ajan sanoo että ota vittu nyt se nenärengas pois että saat sen työpaikan. Sainhan minä viimevuonnakin vaikka minulla se olikin. En nyt tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Mun nenä näyttää aivan helvetin potulta ja tyhmältä ilman sitä. Siihen on jo niin kiintynyt ja se on osa mua itteeni, nii ei siitä ehkä kumminkaan ihan helpolla luovu. Tosin jos se oikeesti se työssäoppimispaikka on siitä kiinni nii sehän on sitten pakko ottaa pois, mutta musta tuntuu, että harvemmin mainostoimistoalalla katotaan lävistyksiä pahalla vai miten on? Onko kellään kokemuksia, koska minulla ei ainakaan ole.

Työssäoppimispaikka on siis Pohjolan Mylly. Haastattelu on torstaina. Valoa tunnelin päässä, hmm. Sehän tarkoittaa sitä tässä tapauksessa, että siinä saattaa hyvällä lykyllä olla minun tulevaisuuden työpaikka. Siitä sitten enemmän kunhan asiat varmistuu, mutta hyvällä lykyllä on. Ei paljasteta heti kaikkea. ;) Ne siirtyy juuri helmikuussa vuokattiin, mutta saan koulumatkatukea kelalta 240€/kk, eli se kulkeminen sinne ei todellakaan mikään ongelma ole. Päin vastoin, kannattaa pitää jalka ovenvälissä, pitää mahdollisuudet auki ja olla itse aktiivinen, niin niillä pääsee jo aika todella pitkälle. Ja tämäkin vaan suhteilla ;).

Pöpö on vähän vekkuli, pissinyt joka paikkaan ja ollut muutenkin tuhma. Jotenka tein nyt sitten pöpön pissipäiväkirjan että selvitän pystynkö opettamaan sen silleen että se ei pissi muualle ku hiekkalaatikkoon. Meinasinne matin kanssa muuttaa yhteen joskus, niin matti kuulemma ei ota sinne kissaa/kissoja jotka pissii minne sattuu. Pitää opettaa se talon tavoille.