Blogi uuteen uskoon?

Olen, ihan totaalisesti ikävöinyt tänne kirjoittamista. Olen kirjoitellut blogia nyt reilut 2v, mutta nyt on ollut kyllä jonkinmoinen tauko tässä kirjoittelussa, viime kuukausi meni ihan sumussa. Viimeinen postaus on syyskuulta. MITÄ?!?! Syyskuulta.. Nyt on kyllä päivän kirjat sekaisin, kun ennen bloggasin n. kerran viikossa tai enemmänkin. Mutta syy tähän, etten ole kirjoitellut on yksinkertaisesti se, etten vaan ole keksinyt mitään aiheita kirjotettavaksi, koska mun elämässä ei vaan tapahdu enää mitään semmoista mullistavaa niinkuin joskus. Kotona menee suurin osa ajasta yksin nyhvöttäen, tai sitten matin luona ja harvoin näen kavereita. Kaipaisi jotain uutta tää elämä, mutta mitä. Niin, siinäpä vasta kysymys. Ensinnäkin, elämässä olisi jotain sisältöä jos olisi töitä. Mutta ei, ei vaan löydy. Ja haastattelut, kaikki haastattelut johon pääsen on suorastaan puhelinmyyntiä, 3 viikon kidutus enialla, ei enää ikinä! 

Olen miettinyt oikeasti uudelleenkouluttautumista ja olen sen päättänyt. Ensikeväänä haen ensimmäisenä kokkikouluun (kyllä, heh!), toisena on lähihoitaja ja sitten viimesenä vaihtoehtona varmaan merkonomi. Ja tässähän on se ihana puoli, että mun ei tarvitse 3 vuotta kiduttaa itteäni siellä, vaan voin valmistua jo kahdessa vuodessa jo alla olevan tutkinnon takia. Tottakai se sitten tarkottaa kaupungin opiskelija-asuntoon muuttamista ja uusien opintolainojen ottamista, ja sitä että minun ja matin yhteenmuutto siirtyy ja siirtyy edelleen. Ihan perseestä, mutta kerkeepä ainakin miettiä. Ja mitä opintolainoihin tulee, yksi on jo.. Eli se tekisi melkein 10 000€ laskun tulevaisuuteen. Mutta kun tämä suomen järjestelmä on ihan perseestä, että ei voi opiskella näillä leveysasteilla ilman lainaa, koska niitä töitä ei ole. Ei kertakaikkiaan ole. Mutta pidemmittä puheitta, tässä sekalaisia kuvia 1,5kk ajalta.

Heipsulivei!

Terve kaikille lukijoille! Yleensä aloitan kaikki postaukset anteeksipyynnöillä, koska olen unohtanut totaalisesti tämän koko blogin olemassaolon. No, kysympäs nyt itseltäni, että mitä mulle kuuluu. Mulle kuuluu hyvää isolla H:lla. Tai no, tälläistä työttömän perusarkeahan tämä pääsääntöisesti on, Töitä ei löydy, niitä ei ole ja työkkäri, sossu ja kela ovat tulleet minulle hyvin tutuiksi. Tästä kaikesta huolimatta parisuhderintamalla menee hyvin. Eilen illalla kävimme Kajaanin Sulossa syömässä hyvin valkosipulisia ruokia (valkosipuliviikot, nam!). RAKASTAN valkosipulia, tungen sitä joka ruokaan, ainakin 5-8 kynttä, se on vaan niin hyvää ja terveellistä. Oli ihanaa käydä syömässä kun muuten on vaan sellaista perusarkea tämä elämä, eikä sekään haittaa koska arjestahan tämä elämä muodostuu. No kuitenkin, olen hurahtanut taas neulomiseen, siis totaalisesti. Normaalisti mulle tulee vaan semmosia puuskia että joo, neulompas nytten, jeejee enkä sen kummemmin edes ajattele asiaa. Nyt kuitenkin olen saanut tehtyä sukat, kahdet lapaset, toiset sukat, tällä hetkellä työnalla on tilaustyönä polvisukat ja uusi tuubihuivi. (kuvat ja postaus ovat olleet luonnoksena jo 3 viikkoa, anteeksi)

Hiuksianikin olen saanut vaalennettua, kiitos hopeashampoon joka pelasti elämäni. Haluan nyt kehua markettituotteita, en niin perusta kampaamomössöille, vaikka uskonkin että ne ovat paljon tehokkaampia. Mutta, kampaamotuotteiden veroinen tuote, BIOZELLIN hopeashampoo ja hoitoaine, jotka löytyvät kaikista isoimmista MARKETEISTA. Olen niitä nyt kaksi viikkoa käyttänyt ja tuote on huomattavasti poistanut keltaisuutta, niinkuin pitääkin. Jopa ihan yllätyin, miten se tuote vaikuttaa niin hyvin, vaikka kyseessä on pelkkä markettituote.

Mutta, alapuolella on muutamia töitä jotka olen jo kaikki saanut valmiiksi :)

VOITTE SEURATA MINUA MYÖS INSTAGRAMMISSA!!!

Astuin instagrammin ihanaan maailmaan. No, istagrammiini pääsee joko täältä tai etsimällä hakusanalla rokkiellu

Aikaisemmin käytössäni oli puhelin, nokia lumia 610 joka kerkesi minulla olla alle vuoden kunnes se päätti sanoa sopimuksensa irti ja mennä paskaksi. No, laitoin sitten tilaukseen ihananihanan iPhone 4:sen, iPhone 5sta en raaskinut ostaa, tämä vanhempi malli ajaa saman asian. Mutta, tämä on IHANA ;)

Itseinho ja oma riittämättömyys

Tuossa kävellessäni poikaystäväni luota, minulla alkoi kirjoitussuoni sykkiä. Mieltä painavasta asiasta tosin. Tuossa jokin aika sitten katsoessani Sopranos nimistä TV-sarjaa, dvd-boksilta tottakai, niin mieleeni tuli eräs asia. En tiedä oletteko kyseistä sarjaa koskaan seuranneet, mutta sarja on todella, seksistinen, todella paljon strippareita ja huoria, ihan sama. Katsoin tätä sarjaa tottakai poikaystäväni kanssa. Yhdessä kohtaa tunsin jotain ihmeellistä, vähän kuin piston sydämessäni, tajusin että olin kateellinen. Kateellinen. Mistä? Ehkäpä siitä, että katsoin sarjaa poikaystäväni kanssa, jossa 10min välein tulee strippibaarikohtauksia, joissa hyvin timmit, laihat ja hyvätissiset naiset keimailevat. Tunsin pistoksen siitä, että entä jos minunkin täytyisi olla sellainen.

Olen aina kadehtinut kaikkia laihoja ihmisiä. Ne kun pysyvät laihoina tekemättä mitään. Aina. Itse olen koko elämäni ollut enemmän tai vähemmän "läski, lihava, ihrakasa". Siitähän minua jo eskari-ikäisenä nimiteltiin. Myös rumuudesta olen saanut kuulla vaikka mitä. Aina silloin, kun olin n. 12-13v, olin lihava vaikka olin normaalipainossa silti. Silloin tottakai painoin vähemmän, n. 60-62kg ja olin 167cm pitkä. Kun tuli 7-8lk. kesä ja syksy, lihoin yhden puolen vuoden aikana 20kg. 20 vitun kiloa. Nykyään painoni on vaan lisääntynyt ja lisääntynyt. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olen 1,5v aikana lihonut n. 5kg entisestään. Tai sen jälkeen kun muutin omaan asuntoon. Mutta nyt, kun pituutta on 175cm ja paino huitelee lähemmäs 90kg, niin minua itseänikin ärsyttää. Vituttaa, vihastuttaa, nolottaa ja ties mitä. Jopa oma poikaystäväni sanoi kerran, että olisi tuossa ainakin 10kg varaa pudottaa. 

Itsetuntoni on aina ollut heikko. Aina. Rakastan hyvää ruokaa ja en voi sille mitään. Joudun seuraamaan joka vitun ikistä murusta ja suupalaa jonka suuhuni laitan. Välillä kun syön, minun tekisi mieli oksentaa. Tunnen huonoa omatuntoa monesti siitä jos syön jotain. Varsinkin muiden seurassa. En tiedä olenko itsekäs, mutta kadehdin muita ihmsiä. Johtuu ilmeisimmin siitä, että poikaystäväni ei kovinkaan usein sano mitään hyvää minusta, eikä kukaan muukaan kyllä ja siitä, etten saa itsetuntoani kohotettua. Minun pitäisi pudottaa ainakin 25kg, ennen kun voisin hyväksyä itseni. Muuten tykkään kyllä itsestäni ja mielestäni silmät ovat minun kaunein ominaisuus, mutta kaikessa muussa on paljon tekemistä ja muuttamista. Miksi minusta juuri piti syntyä tälläinen ei niin viehättävä otus, joka kamppailee aina huonon itsetunnon kanssa, tuntee huonoa omatuntoa syömisestään ja siitä, että yritän kaikkeni, että en olisi lihava, mutta mikään ei tepsi. Olen kateellinen kaikille niille, joilla on hyvät geenit ja hyvä aineenvaihdunta, ihan sama mitä ne syö, niin se ei näy yhtään missään. Minä taas, kamppailen ja surkuttelen omaa saamattomuuttani, sitä että en pysty tekemään itsestäni laihaa vaikka kuinka haluaisin.¨

RED TO "BLONDE"

Vähän tämmöstä tukkapäivitystä sen punaisen pehkon jälkeen. Ei siinä, ettenkö siitä olisi pitänyt, mutta blondihipiäisenä punaista saa koko ajan värjätä, juurikasvua varsinkin. Huono väri pysymään, todella. Reilun kuukauden sitä jaksoin haalistuessa katella, kunnes tein jotain ratkaisevaa. Ei suinkaan, päästäni ei ensimmäisellä kerralla tullut blondi, ei läheskään. Tässä oli tulos josta lähdin vaalentelemaan ja tottakai työttömänä kun ei niin paljoa varaa ole niin vaalensin kotona ja onnistun siinä mielestäni kampaajan veroisesti.

Yläpuolella olevassa kuvassa on aloitusväri sekä ensimmäinen värinpoisto. Sanoisinko että, ei paha, oranssi kyllä. Jotenkin nämä kuvat vääristää, ei oo oikeasti noin oranssi tai ei ollut silloin. Tämän jälkeen tein hapatteellisen vaalennuspesun (vaalennusjauhe + kehite + shampoo + kuumavesi), se ehkä vähän vaalensi tukkaa, mutta ei kuin muutaman asteen. Siitä vaiheesta minulla ei ole kuvaa, ihana lumiani sanoi sopimuksensa irti joten kaikki kuvat on siellä, vien tänään sen sitten korjuulle.

Tässä nyt sitten on tukka toisen värinpoiston jälkeen. Keltainen vieläkin, mutta se kuuluu asiaan. Tässä kohtaa vähän leikkasin latvoja ja noita hamputtuneita latvoja pois.

Tässä nyt sitten on se lopptulos. Laitoin toisen värinpoiston päälle vaalean kestovärin, joka taittoi keltaisuutta pois. Mielestäni tämä kaipaa vielä paljon hopeashampoota ja kaikkea tehohoitoja ja mömmöjä. Hieman lyhyempi tukka, mutta jotain uutta pitää aina kokeilla. Näissä viimeisissä kuvissa olen lähdössä viettämään synttäreitäni. Täytin viimeviikon perjantaina 19. Olen edelleen hyvin pahoillani etten ole tänne postannut mitään, toivottavasti asia on vielä korjattavissa.

♥: ellu

LähiTapiolan kuvakilpailu facebookissa!

LähiTapiolan facebook sivuilla on kuvakilpailu, johon hyvä ystäväni on lähettänyt tämän alapuolella olevan hellyyttävän kuvan, joten eiköhän äänestetä heidät voittoon :)

Äänestysohjeet: 

1. Klikkaa seuraavaa linkkiä: https://www.facebook.com/lahitapiola?sk=app_543562212367200

2. Tykkää LähiTapiolan facebook sivusta ylhäällä olevasta "tykkää" napista.

3. Paina kuvien yläpuolella olevaa pudotusvalikkoa ja valitse sieltä Votes

4. Klikkaa yläpuolella olevaa kuvaa ja äänestä!

Kiitän ihan toooosi paljon jos äänestätte kuvaa :)

VOI KAMALAA!!

Olen ihan aidosti pahoillani. En ole reiluun kuukauteen kerennyt tai edes jaksanut postailla mitään järkevää eikä mulla kyllä oikeastaan mitään postattavaakaan ole ollut. On ollut niin paljon kiireitä. Mutta tosiaan, jaksoin 3 viikkoa olla enian leivissä töissä ja totesin että myyntityö VARSINKAAN puhelimen välityksellä ei ole minun hommaani. Tänään sitten kävin työhaastattelussa sihti nimisessä rekrytointifirmassa ja mielestäni se vaikuttaisi positiiviselta. En ole kameraakaan kuljettanut mukana, enkä ole ottanut minkäänlaisia kuvia. En ole jaksanut tehdä oikeastaan yhtään mitään nyt tämän kuukauden aikana. Mennyt vaan pähkäillessä, työhakemuksia laittaessa ja stressatessa että mitä sitä nyt tekee.

Ikävä on, niin, suuri tunne...

En ole kerennyt tai edes miettinyt koko blogia, mutta nyt on sellainen tilanne että on aivan pakko kirjottaa. Ikävästä. Jota en tässä suhteessa ihan hirveästi ole joutunut kokemaan, yhteensä tää on toinen kerta kun ei toista näe ollenkaan melkein kahteen viikkoon, illat on varsinkin pahimpia. Mikä se tunne sitten on. Se ensin tuntuu sydämessä, kipuaa nopeasti käsien pistelyksi tai sen tuntuiseksi tunteeksi, nenää alkaa kirveltää ja kyyneleetkin kipuilevat silmiin. Olen nähnyt hänet viimeksi viikko sitten ja hän on helsingissä, tulee perjantai-iltana eikä varmaan perjantaina mitään jaksa tehdä, näkeminen menee siis lauantaihin tai sunnuntaihin. Nyt kun muistelen, niin tää on yksi kamalampia tunteita mitä voi olla, jokainen telkkarissa oleva hellyyskohtaus saa kyyneleet silmiin, itku on koko ajan herkässä ja varsinki ku ei oo toisesta kuulunu koko päivänä mitään. Tai no, soitin kerran ja lupasi soittaa illalla ja nyt on ilta tai oikeastaan mekein yö. Jospa se soittaa kun kerta lupasi, tuntuu ihan kauhealta kun haluisi olla toisen kanssa, koskettaa toista ja halata, suudella, ihan mitä vaan mutta toinen on jossain muualla kuin täällä, kaukana...

Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa, kohta pääsee rytmiin...

Mut mekko reikaleina, lasku humalassa...

Eilen tulin tänne porukoille, kun minun piti pestä pyykkiä, tulostaa erilaisia juttuja ja tottakai, ommella tuleva valmistujaismekko. Minulla oli 2 mekkoa, joista en tykännyt ollenkaan sellaisenaan. Kumpikin jostain alennusmyynneistä ostettuja, kumpiki vähän isoja ja ei edes mitenkään niin juhlavia. Ajattelin sitten yhdistää ne niin, että alapuolella olevasta sinisestä mekosta leikkasin yläosan, koska mustan mekon yläosa oli vähän niin ja näin, etupuoli jotain rintsikoiden hakasia ja alaosa sitten joku tylli satiinikangashärpäke, aika ärsyttävän tuntuinen, ihan liian ilmava. Siitä sitten poistin tyllikankaan kokonaan, leikkasin yläosan pois, ompelin satiinikankaan ihonmyötäiseksi ja ompelin yläosaan kiinni. Itsessään valmiista mekosta en julkaise vielä kuvia, koska haluan julkaista ne vasta sitten kahden viikon päästä, kun minulla on media-assistentin paperit kourassa ja elämä hymyilee. Kampausta ja meikkiä olen jo miettinyt jonkin verran, nekin paljastuu vasta silloin :)

Sain sitten kesätöitä, tai ne ei oikeastaan ole ihan kesätöitä vaan ihan pidempiaikaisen työ. Puhelinmyyntiä puhelinmyytiä. Kyllä sitä tekee ja kaikki työkokemus on eduksi, koska koko suomessa ja varsinkin kainuussa nuorisotyöttmyys on todella iso prosentti, suurin osa juuri valmistuneista jää työttömäksi eikä saa töitä. Itse olen oikeastaan onnellinen, että sain töitä, mutta kyllähän minä sain ahkerasti laittaa työhakemuksia, yhteensä taisin laittaa 13 hakemusta joka paikkaan. Mutta nyt kattomaan tämän päivän salkkarijakso, joka jäi päiväunien takia kattomatta :P

Blogin nimi ja asu

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Olen tässä taas ajatellut ja mietiskellyt ja vaikka vuosi sitten vaihdoin blogini nimeä, ei se ole saanut kuin muutaman uuden lukijan viimeisen vuoden aikana. Perustin jossain vaiheessa toisen blogin tämän tilalle ja sillä oli minun mielestä osuva nimi "salted nuts". Tämä blogi kuitenkaan koskaan ei ollut julkisessa käytössä, vaan minun omassa mietinnässä julkaisenko sitä ja päätin, että en. Olen tässä pohdiskellut nimen vaihtamista, taas. Sehän olisi jo kolmas kerta. Ensin blogini nimi oli todella synkkä, moment before disaster. Se kertoi enemmän siitä ajasta. Life is only once on kyllä totta, elämä on vaan kerran, mutta ei sekään ole semmonen omaperäinen ja osuva, mieleen painuva tai jotain. Se on ehkä turhan pitkä ja... Niin. 

Ruutupaita h&m 9,90€ / Sininen mekko h&m 9,90€ / sukkahousut h&m 7,95€ / Vyö maxi-makasiini (en muista)

Tämmösessä asussa liikuskelin perjantaina. Tai no, olin kaverin syntymäpäivillä, hän täytti 20 vuotta. Olisin mennyt baariin kyllä, mutta ei ollut rahaa tarpeeksi kun on muitakin menoja. Laitoin tuon vyön tuohon kohtaan siksi, että mahani litistyisi (heh, heh). Olen taas aloittanut kuntoilun ja olen jo pudottanut 3kg :) tosin en ole ollut kuin viikon tällä liahdutuskuurilla/elämäntaparemontilla. tämä on taas ensimmäinen asupostaus ikinä!

Videopostaus 30 000 klikkauksen kunniaksi

http://www.youtube.com/watch?v=m9DWNQ-17X8&feature=em-upload_owner

Minun kolmas videopostaus oikeastaan, olkaapas hyvä ;) Tuli ongelma sen tähän liittämisessä, niin klikatkaa linkkiä :)

YLI 30 000 !!!

Tiedetään, eihän tuo luku ole melkein kahden vuoden kirjoittelun jälkeen kovin paljoa, mutta mietitään nyt sitä, miten pieni minun lukijakunta on. En tosiaan tiedä kuin monta anonyymiä minulla on ja tuo kyseinen 24 luku tuolla sivupalkissa on jokin ihme, kun menen bloggerin hallintapaneeliin ja klikkaan sieltä sitä lukua niin siellä on muka vaan 22? En tiedä mutta jännä juttu kyllä. Ajattelin tämän päivän aikana 30 000 klikkauksen vuoksi tehdä jonkin erikoispostauksen, olkaa siis kuulolla! Tänään ohjelmassa on ensin töitä klo 16 asti, sen jälkeen bussimatka kajaaniin, mummin vierailu uudella kämpällä, 7 aikaan kuntosalille ja sen jälkeen kämpille takaisin, sen jälkeen sitten teen sen mitä jotkut ovat odottaneet. Ja mitä täällä blogissa ei ole tapahtunut kuin kerran. 

Sen postauksen jälkeen meinasin tuunata itselleni vanhoista mekoista itselleni tulevan valmistujaismekon. Valmistujaiseni ovat alle kuukauden päästä ja alkaa tulla jo hieman kiire, jos aijon jostain mekon hommata. Onneksi omistan käsityötaitoja, muutenhan siitä ei tulisi mitään. Ulkona on ihana ilma ja joku päivä ajattelin ottaa kameran matkaan ja räpsiä kuvia.

Bye bye piercings

Otsikko kertoo varmaan kaiken oleellisimman. Eilen käytyäni hammaslääkärissä tulevan oikomishoidon ja leikkausten vuoksi, minulle sanottiin että huulikorut ja kielikoru pitäisi ottaa pois. Olen jo jonkin aikaa pohtinut kyseisten kapistusten tärkeyttä, mutta ei niistä raaskisi luopua. Nyt kun tietää, mitä tuleman pitää, niin lävistykset ovat jo otettu pois. Harmittaahan se tosi paljon. Kielikoru minulla kerkesi olla pisimpään, 4,5v. Toinen huulikoru on otettu syyskuun alussa 2011 eli sekin kerkesi olla jo melkein 2 vuotta. Uusin huulikoru ei kerennyt olla edes vuotta ja se menikin jo parissa tunnissa umpeen. Onhan tähän aika paljon totuttelemista, kun ennen on kaikki naaman virheet peittänyt lävistyksillä ja nyt kun niitä lävistyksiä ei ole, niin on todella alaston olo jotenkin. Septum minulla on ollut elokuussa jo 3 vuotta, siitä en kyllä luovu vaikka mikä olisi !

Elikkä, hoitosuunnitelma on tälläinen: Ensin hoidatan yhden hampaan juurihoidon kesän aikana, syksyllä laitetaan ensimmäinen koje ja sen jälkeen on leikkaus, jossa avataan kitalaki keskeltä ja leikkauksen jälkeen 0,5mm päivässä levennetään yläleukaa ja kitalaen leveyttä. Sitten kun on tarpeeksi levennetty, ihana 4mm rako etuhampaiden välissä ja laitetaan koje lukkoon ja odotetaan, että levitettyyn kohtaan kitalaen keskelle kasvaa uutta luuta eli joku puolivuotta. Sen jälkeen oiotaan kiinteillä kojeilla vinossa olevat hampaat ja kun hammaskaari on suora ja kaunis, niin sitten irrotetaan koko yläleuka kokonaan ja tuodaan eteenpäin niin paljon kuin tuo alaleuka vaatii. Kuulostaa kyllä kamalalta mutta kyllä mä mielummin haluan suorat hampaat kuin sen, että kärsin melkein jokapäiväisestä migreenityyppisestä pääkivusta.

Rapunzel of Sweden - kokemukset

Kuten jo joskus tässä (marraskuussa, hups) tein postauksen minun hiustenpidennyksistä jotka ostin kyseisestä hiustenpidennyskaupasta. Lupasin teille kertoa niistä enemmän myöhemmin ja tässä se nyt tulee. Kaverini osti sieltä myös muutamia vuosia sitten pidennykset ja ne ovat pysyneet kohtuullisella käytöllä ihan yllättävän hyvinä. Mietin sitten että tilaan sieltä myös ja tilasin ja maksoinkin. Olivathan ne hyvät, ensimmäisen käyttökerran. Muutaman käyttökerran jälkeen niistä alkoi löytymään mitä ihmeellisempiä takkuja ja vaikka mitä muita vikoja. Sähköistyvät todella nopeaa eivätkä pysy takkuuntumattomana = tuntuu että koko ajan pitää olla harjaamassa. Alla oleva kuvamateriaali on aivan totta, hiukset ovat SULANEET. Oikeasti, katsokaa vaikka. Myydään 100% remy aitohiuksena ja mitä saan, osittain muovihiusta. Nyt voin sanoa, että aikaisemmat cybershopin pidennykset jotka tilasin, niin olivat paljon paremmat kuin nämä surkeat "AITOHIUSPIDENNYKSET". Törkeää. Kaikki te ketkä luette tämän, älkää ostako kyseisestä paikasta pidennyksiä!

Converset ♥

Nämä ovat olleet minun hankintalistalla, miettikää, 5 vuotta. Ihan hullua etten aikaisemmin noita ole voinut hommata tyyriin hinnan vuoksi. Mutta nyt, nyt ne ovat minun ♥

Kevään ostoksia

I am so sorry!

Olen todella todella todella pahoillani että en ole tänne mitään kirjoitellut. Ei ole inspiraatiota, kaikki stressaa ja en saa ajateltua mitään muuta kuin viikonloppuna edessä olevaa muuttoa, kissojen stressiä uudesta kämpästä, pöpön pissittömäksi opettamista, valmistumista joka häämöttää kuukauden päässä, kaikkea mahdollista muutosta taloudelliseen pärjäämiseen. Vapaa-ajalla olen vaan niin rättipoikkiväsynyt etten jaksa aina edes koneelle rynnätä. Olisihan minulla paljon postausidoita, kuvia ja kaikkea mutta en tiedä missä järjestyksessä ne pitäisi postata. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että näin pitkää taukoa ei tule pitkään aikaan. Ihan surettaa miten mun elämä on mennyt pelkkään stressaamiseen ja murehtimiseen, vaikka kyllä joku ihana ihminen aina välillä onnistuu yllättämään, positiivisesti. Todella paljon odotan kesää ja lämpöä, vaikka aurinko lämmittääkin jo päivällä ihan mukavasti. Ja varmaan kesällä lähdetään taas tampereelle, seki on vaan varmaan ku ei koskaan tiedä mun rahatilanteesta että pystyykö lähtemään. Toivotaan, että pystyisin!

POSTAUSTOIVEITA, EHDOTUKSIA, KAIKKI OTETAAN VASTAAN

Olen nyt aika turhautunut tämän blogin kirjoittamisen suhteen ku mä en enää yhtään tiedä mitä te haluatte minusta kuulla ja mitä ette, mitä haluatte lisää, nyt kaikki ideanne tuonne alas kommenttiboxiin, haluan oikeasti tietää mistä te haluatte minun kirjoittavan. En jaksa koko aikaa kirjottaa jostain parisuhteesta minä matti minä matti blaa blaa tättärrää. 

Taas pyörii mielessä että lopetanko koko blogin ku ei oo mitään mistä voisin kirjoittaa. Päivän asu postauksia en edes viiti ottaa enkä edes mitään kokovartalokuvia ja vaatteista mun päällä, koska kroppani on niin kamala etten voi ottaa kokovartalokuvia ihan sen takia että joutuisin naurunalaiseksi... ja kokovartalokuvia en voi edes ottaa koska kukapa minusta semmoisia ottaisi. Elämäni on todella tylsää, arkena oon vaan töissä ja kämpillä, en tee mitään jännää niin en voi mistään tekemisistä kirjoittaa ku ketään ei kiinnosta kuitenkaan kuunnela semmosta menin töihin, olin töissä ja tulin takasin kajaaniin, menin mummille tai kämpille jeejee..

ELIKKÄ KAIKKI IDEAT JA TOIVEET TÄNNE NYT!!! ;)

Perjantai ja onnelaaaaah

Niin, onnela, se kajaanin kallein baari ja kallein sisään pääsy, niistä huimasta kahdesta kajaanin "bilebaarista".. Juhlittiin aluksi kaverin 20v synttäreitä ja sitten mentiin sinne onnelaan, aika tuiskeessa itekki olin eilen. Oli kyllä hauskaa. Ekaksi oltiin siellä ja tanssittiin, sitten ne vaan hävisi ne kaverit, koitin soitella ja kaikkea ja sitten ne löytykin karaokepuolelta. Sen jälkeen kuitenkin kohta lähdin käymään vessassa ja näin siellä yhen toisen kaverin ja lähdin sitten siinä hänen matkaan kun ei oltu nähty aikoihin. Hän kertoi mulle kaikkea ja sitten sekin vaan hävisi yhtä-äkkiä sanomatta mitään, mikäpäs siinä. No seuraavaksi sitten menin tupakkakoppiin ja siellä mulle tuli juttelemaan joku tämän blogin lukija. Siinä sitten sen kanssa oltiin ja kuitenkin seki hävisi johonki. Loppuilta meni tanssiessa välillä yksin ja välillä sitten jonkun nelikymppisen äijän kanssa, hyi. Selväksi tein kyllä kaikille jotka tuli "iskemään" että joo mua ei kiinnosta mutta saakai sitä tanssia ilman mitään taka-ajatuksia. Tässä syön maksalaatikkoa rusinoilla ja maitoa, kädet tärisee ja vähän heikottaa, ei oikeen kehuttava olo. 

Tukkakuvia

Niin kävin tuossa keskiviikkona kampaajalla ja ajattelin nyt laittaa teille kuvia vähän näistä uusista hiuksista, kun edellinen oli vain semmoinen räpsytys. Mutta joo, tässä ne lupaamani kuvat :)

Pääsiäinen

Mitäs mitäs. Pääsiäinen on ovella ja siihen kuuluva pääsiäisloma. Ulkona tupruttaa lunta toimiston ikkunasta katsottaessa ja ilma on kaamea. Masentava. Kamala. Ja minä varmaan oon kotona siis tarkotan omissa oloissa yksikseni koko pääsiäisen, koko meidän perhe on sairastanut yrjöämistaudin ja minä en sitä itselleni halua. Joten parempi pysyä pois kaukana perheestäni etten saa sitä. Mattikin menee vanhemmilleen jossain vaiheessa pääsiäistä ja maanantaina on vuosipäivä. Meinattiin mennä vuokatin amarilloon syöpöttelemään ja sensemmoista mukavaa ajanvietettä. Kerron siitä  sitten vähän myöhemmin.

Tukkapäivitystä

Teille en edes ole kerennyt kertomaan, että kävin tänään kampaajalla. Viikko sitten suunnilleen varasin ajan ja kävin tänä aamuna kampaajalla ennen koululla käyntiä. Ihan mukavaa piristystä. Sentään tällä kertaa ei niin radikaalia ollut, kuin vuosi sitten kun leikkasin hiukset. Nyt nämä ovat naisellisemmat ja kaikki vanhat ja huonokuntoiset sekä kuolleet latvat lähti kokonaan pois. Pahoittelen sitä, että en pystynyt tänään meikkaamaan, kun puuteri loppui. Käyn tänään ostamassa uuden, samalla ostan hiusvärin ja meikkivoiteen. Tarvitsen myös pinsetit, mutta saa nyt nähdä mitä ostoskoriin uppoaa. Jataas olen todella ihana ilman meikkiä. NOT! Parempia kuvia on tulossa.

Spring inspiration

Taas on se aika vuodesta, kun inspiraatio iskee. Ihan sama mistä on kyse, sisustuksesta, käsitöistä, omasta pääpehkosta, vaatteista, ihan mistä vaan, niin tulee semmonen ihana olo, että haluan tehdä jotain jännää! Tällä kertaa haluan virkata ja tehdä värikkään kesäkassin, isoäidin neliöistä tai sitten ihan normaalisti vaan silmukoita tekemällä. Se on ollut hankintalistalla jo jonkin aikaa ja olen rakastunut väreihin. Mulla on kotona paljon lankoja joita ei ole käytetty ollenkaan. Niistä eikun sitten värkkäämään. Koitan myös suosia vaatteita ostaessani värejä, sen ennen ainaisen mustan mustan ja mustan sijaan. Ehkä se aikuistuminen on pikkuhiljaa tapahtumassa, en tiedä. Ainakin tällä saralla. En rajaa silmiäni enää puolen sentin paksuilla rajauksilla kun tein n. vuosi-2 sitten. Mielestäni se näyttää nykyään aika typerältä ja omalla tavallaan huvittavalta. Koitan näyttää aikuisemmalta, omalla persoonallisella tyylilläni varustettuna tottakai.

Tosiaan se kesäkassi on yks must hankinta/tekeminen. Mutta sitten, olen nähtävästi muuttamassa uuteen kämppään parin kuukauden sisällä. Kuten olen jo joskus aikaisemmin sanonut, aijon muuttaa tuosta kämpästä pois kunhan valmistun. Valmistuminen on käsillä ja kesä on edessä. Jos mä saan nyt tämän työpaikan täältä. niin sittenhän minulla ei ole mitään hätää. Mutta on vähän kivempi laittaa omaa kämppää ku kämppä ei oo rakennettu joskus vuonna nakki ja muusi ja talo itessään vuona 1928! Tämä mun nähtävästi tuleva kämppä on rakennettu vuonna 2011 ja vuokrakaan ei ole edes 100€ kalliimpi kuin tuossa minun nykyisessä. Niin sinne ajattelin entisöidä minun keittiönpöydän ja yöpöydän. Kummankin hion vähäsen ja maalaan sitten mustalla. Sisustuksessa taas tykkään todella paljon kontrasteista, vaikka musta pöytä+valkoiset/pinkit/vihreät tuolit. Semmoista vähän retroa. Toki mun pitää sinne kämppään sitten ostaa sohva sun muut mutta se on sitten sen ajan murhe. Laitan tänään illalla kuvaa sitten omasta kassistani, tässä nyt kolme suunnitteilla olevaa kesäkassia, joko sitten omaan käyttöön, lahjaksi tai myyntiin.